Metsävetoomus

Vaadimme, että Suomi pitää lupauksensa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisää metsien suojelua tuntuvasti.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomi pitää lupauksensa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisää metsien suojelua tuntuvasti.

Jakelu:
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, 
Valtioneuvosto, Metsähallitus, UPM, Stora Enso, Metsä Group, Tornator

Suomi on kansainvälisillä ympäristösopimuksilla sitoutunut suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Sopimukset velvoittavat nostamaan suojelualueiden määrän 17 prosenttiin painottaen juuri metsien suojelua. Monimuotoisuudelle arvokkaimmasta kasvullisesta metsämaasta on Suomessa kuitenkin suojeltuna alle 6 prosenttia. Suojellun metsän määrä tulisi kolminkertaistaa, mutta määrä ei ole nykyisillä suojelusuunnitelmilla käytännössä nousemassa edes puolta prosenttia. Tilanne on kestämätön. Hallituksen tavoite on nostaa metsiemme hakkuumääriä rajusti, nykyisestä 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä ja tämän jälkeen yhä enemmän. Metsäluontomme ei kestä tätä.

Metsiemme eläinlajeista jo yli 800 on uhanalaisia. Suurin yksittäinen syy uhanalaisuuteen on tehometsätalous, jota hallitus biotalouden nimissä nyt kasvattaa entisestään. Tutkijat ovat myös tehneet selväksi, että metsien hakkuiden ja nykyisenlaisen puun käytön lisääminen ei hillitse ilmastonmuutosta vaan metsien ja maaperän hiilivarastojen hävittäminen hakkuissa lisää päästöjä juuri nyt kun niitä tulisi vähentää nopeasti.

Näiden tosiasioiden edessä on hämmästeltävä hallituksen halua hävittää kauniin metsäluontomme monimuotoisuus. Miksi Suomi ei noudata kansainvälisiä sitoumuksia vaan tekee juuri päinvastoin? Miksi hakkuiden lisäämistä perustellaan ilmastosyillä, vaikka perustelu on valetta?

Miksi juuri nyt on tärkeää suojella metsämme?

Suomen metsät häviävät ja yksipuolistuvat huolestuttavaa vauhtia. Kaksi kolmasosaa metsiemme luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Häviämässä ovat lumoavat lehdot, mäntyvaltaiset kankaat, korpimetsät ja harjumetsien valoisat rinteet.

Myös maamme linnut kärsivät tehometsätaloudesta. Esimerkiksi ennen yleiset lintulajimme, hömö- ja töyhtötiainen, ovat vähentyneet 2000-luvulla niin rajusti, että ne on äskettäin luokiteltu uhanalaisiksi. Niiden elinympäristöt ovat kaventuneet ja erityisesti vanhojen metsien väheneminen on ollut kohtalokasta. Hakkuiden lisääntyessä vaarassa ovat lukemattomat muut metsiemme eläinlajit. 

Metsissä ei ole kysymys vain puista. Tehometsätaloudelta rauhoitettuja metsiä ja maisemia tarvitsevat myös ihmiset ja elinkeinot – virkistys, retkeily, matkailu, poronhoito, sienestys ja marjastus. Jokainen luonnontilainen metsä on oma elämää sykkivä maailmansa, joita nyt tuhotaan kiihtyvään tahtiin. Elämälle arvokkaat lahopuut ovat vähentyneet ja metsämme muutetaan avohakkuiden jäljiltä yksipuolisiksi tehotuotantoalueiksi.

Viimeisten 15 vuoden aikana metsätalouden käytössä olevat vanhat metsät ovat vähentyneet rajusti: yli 160-vuotiaiden metsien pinta-ala on hakkuiden seurauksena vähentynyt peräti 42 % ja 100–160-vuotiaiden metsien pinta-ala on vähentynyt 15 %. Tämä huolestuttava kehitys sai myös suomalaisen tiedeyhteisön ottamaan kantaa metsähakkuisiin yhteisessä julkilausumassaan. Lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen ovat suurimmat syyt niin metsälajien uhanalaisuudelle kuin lajien sukupuuttoon kuolemiselle.

Metsäyhtiöidenkin on oltava mukana

Metsäluonnon ahdingon syynä on metsäteollisuuden kasvava puunkäyttö, ja vastuu metsien suojelusta ei ole vain valtiolla. Aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaan metsäyhtiöiden on kannettava vastuunsa vahingoista. Yhtiöt omistavat lähes 10 prosenttia maamme metsistä. Metsäteollisuus on sitoutunut sertifikaatteihin ja puhuu korulausein luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja vastuullisuudesta. Puheet eivät kuitenkaan vastaa tekoja: Yhtiöiden mailla hakataan suojelunarvoisia metsiä ja tehdään valvonnan puutteen takia selviä rikkeitä. Yhtiöiltä on vaadittava oikeita tekoja. Niiden on lopetettava hakkuut ja puun ostaminen suojelun arvoisista metsistä.  

Kartoitetut metsät – ei hakkuita näihin kohteisiin

Greenpeacen, Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, WWF:n ja BirdLifen metsäasiantuntijat ja kymmenet vapaaehtoiset luonnontutkijat ovat vuosia kartoittaneet Suomen metsiä. Olemme tehneet 2000-luvulla useita esityksiä valtiolle ja teollisuudelle eri puolella Suomea sijaitsevista suojeluhankkeista ja -kohteista. Nyt olemme koonneet yhdelle kartalle esimerkkejä näistä suojelemattomista ja metsäluonnoltaan monimuotoisista kohteista, jotka pitää jättää hakkaamatta. Vaadimme, että kartan kohteet jätetään hakkuiden ja puunhankinnan ulkopuolelle, ja luonnon annetaan jatkaa kaunista kasvuaan. 

Suomen metsäluontoa täytyy varjella

Me allekirjoittaneet vaadimme, että:

1) Suomi pitää lupauksensa ja pysäyttää metsiemme monimuotoisuuden häviämisen vähintään kolminkertaistamalla metsien suojelun tasapuolisesti ympäri maata.
2) Metsähallitus jättää valtion mailla kartoittamamme metsäkohteet ja omat aiemmin suojelemansa kohteet hakkaamatta pysyvästi.
3) Metsäteollisuus lopettaa puun ostamisen ja hakkuut ympäristöjärjestöjen kartoittamista metsistä, suojelualueilta ja suojelukohteilta sekä suojeluohjelma-alueilta kuten soidensuojelun täydennysohjelman kohteilta ja Metso- ohjelman kriteerit täyttäviltä alueilta.
4) Metsäteollisuus kantaa yhteiskuntavastuunsa osallistumalla jatkossa suojelualueiden laajentamiseen myös omalla kustannuksellaan.

ALLEKIRJOITA VETOOMUS