Hällskatan- Storskatan, Vöyri

Hällaskatanin ja Storskatanin niemen luonnonmetsät lähellä Mustasaaren rajaa edustavat poikkeuksellisen hyvin säilynyttä maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsien sarjaa Vaasan seudun rannikkoalueella. Ne kuuluvat luontodirektiivin liitteen I priorisoituihin luontotyyppeihin, ja kaikki primäärisukkessiometsät on luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Osalle kohteista Storskatanin puolella ilmestyi Metsähallituksen luontokohdemerkintä vuonna 2021, mutta jostain syystä osa ei päätynyt edes tämän hakkuilta teoriassa suojaavan merkinnän piiriin. Hällskatanin kaikkein laajin ja komein primäärisukkessiometsien alue ei ole toistaiseksi saanut mitään turvaa hakkuilta.

Hällskatanin korkeimmat kallionlaet ovat noin 17 metriä merenpinnan yläpuolella. Kalliota aikanaan huuhtonut meri on kuljettanut laen maa-ainekset suurelta osin pois. Erittäin karun jäkälätyypin kalliometsän vanhimmat männyt ovat syntyneet meren luodolle jo noin 250 vuotta sitten.

Primäärisukkessiometsille tyypillisesti merta kohti laskeuduttaessa metsä muuttuu kuusivaltaiseksi, nuortuu jokaisella alaspäin kuljettavalla metrillä ja on nuorimmillaan rantaniitystä kohoavaa pajukkoa. Kansainvälisestikin ainutlaatuisissa luonnontilaisissa primäärisukkessiometsissä näkyy erinomaisella tavalla metsien luontainen kehitys ja yksi luonnonmetsän kehittymisen tapa.

Rajaukseen on varsinaisten luonnontilaisten primäärisukkessiometsien lisäksi sisällytetty myös aiempien puunkasvatuskokeiden (ainakin lannoitus) kohteena ollut Hällskatanin niemen itäpuolen sisäosa, jossa metsät ovat vähintään METSO II -luokkaa. Osin kyse on primäärisukkession suosarjan alkuvaiheen kohteesta, jossa merestä nousseen metsämaan soistuminen on johtanut nopeaan puuston kuolemiseen. Lahopuumäärät ovatkin huomattavia.

Storskatanilla ja Hällskatanilla on erinomaiset olosuhteet tutkia maankohoamisrannikon luonnonmetsien kehitystä, mutta hakkuut tällaisella kohteella ovat Suomen kansainvälistenkin monimuotoisuussitoumusten vastaisia.

Silti alueella on parhaillaankin muutamia voimassa olevia metsänkäyttöilmoituksia, eikä hakkuista ole luvattu pidättäytyä edes niillä kuvioilla, joilla kesän 2021 maastokäynnillä havaittiin tiukasti suojellun vaarantuneen liito-oravan jätöksiä. Pinta-ala 80 ha

Karttalinkki

  • Korkean suojeluarvon metsiä