Kismanniemi, Kannonkoski

Metsähallituksen vuonna 2010 laatiman virkistysmetsän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan ”merkittävimmät luontoarvot keskittyvät pienvesistöjen lähiympäristöön”. Suunnitelmaa laatiessa huomiotta on jäänyt, että alueella on myös laajasti upeita karuja ja vanhapuustoisia jatkumomänniköitä.

Metsät ovat hyvin kivisiä ja suurten kivenlohkareiden vuoksi hankalakulkuisia. Pitkälti yli satavuotiaissa männiköissä on palojälkiä, keloja ja myös yksittäisiä aihkeja. Vanhoja järeitä maapuita on paikoin runsaasti. Osa metsistä on jopa aarniometsämäisiä, mikä näin etelässä on todella harvinaista. Tällaisia osia on esimerkiksi Olkimäen pohjoisosissa. Osa kankaista on joskus harvennettu, mikä näkyy valtapuuston tasarakenteisuutena. Vuosikymmenten takaisista harvennushakkuista huolimatta yllämainittuja luonnonmetsän rakennepiirteitä on runsaasti ja METSO-kriteerit täyttyvät alueella selvästi.

Vaikka aiemmat hakkuut ovatkin kaventaneet mäntylajiston tarvitsemaa ikimäntyjen jatkumoa, se ei ole kuitenkaan katkennut, toisin kuin lähes kaikissa eteläisen Suomen metsissä. Lokakuussa 2021 tehdyn maastokäynnin perusteella lajisto on yhä edustavaa: pistokokein löydettiin 62 huomionarvoista lajiesiintymää edustaen 5:tä vaarantunutta, 7:ää silmälläpidettävää ja 9:ää muuta vanhojen metsien indikaattorilajia. Mukana on useita mäntyaarnioiden lajeja, kuten erakkokääpä, kuuorvakka ja sirppikääpä. Pinta-ala 47 ha

Karttalinkki