Kuhmo, Matovaara-Kelovaara
Kuhmon, Nurmeksen ja Sotkamon rajan vedenjakaja on aarniometsistään tunnettu seutu, joka vielä 1950-luvun ilmakuvissa on tietön ja loputon ikimetsäerämaa. Sen jälkeen metsiä on hävitetty kovalla kädellä. Yhä jäljellä oleviin kuuluvat esimerkiksi Hiidenportin kansallispuisto ja Lososuon soidensuojelualue, johon Kelovaaran ja Matovaaran suojelemattomat metsät rajautuvat. Nämä metsät ovat myös osa Hiidenportin, Lososuon ja Paistinvaaran vanhojen metsien suojelualueen välistä ekologista yhteyttä.
Matovaaran rinteet ovat enimmäkseen karuhkoja, kallioisia ja mäntyvaltaisia. Vanhojen metsäpalojen jälkiä, kuten palokantoja ja palokoroisia mäntyjä, on runsaasti. Erirakenteisia metsiä hallitsevat järeät kilpikaarnapetäjät, ja runsas lahopuusto koostuu pääasiassa mäntykelosta eri lahoasteissaan. Myös vanhoja haapoja ja raitoja esiintyy. Karujen kallioiden välisissä painanteissa ojitukselta säästyneet suot ovat joskus karuja rämeitä, mutta usein yllättävän reheviä korpia.
Matovaaran länsipuolista aluetta halkovat luode – kaakkosuuntaiset kurut upeine korpijuotteineen. Niissä puusto on vanhaa, kuusivaltaista ja lahopuuta on niissä runsaasti. Haapaa on paikoin runsaastikin – myös nuorempia puuyksilöitä turvaamassa haapojen jatkumoa.
Upeista vanhoista metsistään huolimatta tätäkin aluetta on tietenkin pirstottu hakkuilla, viimeksi vuonna 2009.
Kohde on jälleen yksi esimerkki monessa eri vaiheessa toteuteusta sirpalesuojelusta, jossa jokseenkin yhtenäistä vanhaa metsää on suojeltu useana eri palana monessa eri vaiheessa, ja jossa edelleen jäljellä olisi hyvä kokonaisuus jota hakkuut kuitenkin paikoin uhkaavat. Osa alueesta on lakisääteistä suojelualuetta, osa Metsähallituksen omalla päätöksellä perustamaa suojelumetsää ja näiden välisiä alue-ekologisen suunnittelun hakattavia ja hakkuiden ulkopuolella olevia kohteita. Kaikki ovat yhtä ja samaa luonnonmetsää, joka viimein pitäisi pysyvästi suojella ja poistaa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n taseesta.
Pinta-ala 65 ha
https://asiointi.maanmittausla...
-
Luonnonmetsätyöryhmän esimerkkikohteita