Pello, Iso-Apina
Pellon Iso-Apinan vanhojen metsien luontoarvot löydettiin jo vanhojen metsien suojeluohjelman aikaan 1990-luvulla. Luontoarvojen tunnistamisen jälkeen suojelun sijaan tulivat kuitenkin laajat hakkuut, joilla 2010-luvulla pirstottiin ennen yhtenäinen vanhojen metsien alue.
Hakkuilta säästyneet osat ovat länsilappilaisittain poikkeuksellisia, sillä ne ovat useimmista suojelumetsistä, kuten viereisestä Koutuskerosta, poiketen verraten alavien maiden hyväkasvuisia ja reheviä metsiä. Valtapuu on kuusi, mutta niiden latvusten yläpuolelle kurottaa runsaasti paksuja haapoja. Myös vanhat raidat ovat alueelle tyypillisiä.
Rajauksessa on kokonaisuuden yhdistävänä osana myös vuosikymmeniä sitten harvennettua vanhaa kuusimetsää.
Kaikista runsaslahopuustoisimman aarniometsikön rajauksen lounaisimmassa kulmassa Metsähallitus on äskettäin lisännyt ekologiseksi yhteydeksi, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi kokonaan hakkuiden ulkopuolella.
Vaikka tällä osalla kaikki järjellä ymmärrettävät suojelukohteen kriteerit täyttyvät, kokonaan hakkuiden ulkopuolella olevaksi luontokohteeksi sitäkään ei siis merkitty.
Pinta-ala 312 ha
https://asiointi.maanmittausla...
-
Luonnonmetsätyöryhmän esimerkkikohteita