Pohjois-Syötteen luonnonmetsät, Taivalkoski

Rajauksen pohjoisosan metsät ovat pääosin karuja ja niukkapuustoisia lakialueiden metsiä, sekä kuusikoita että männiköitä. Sijoittuminen pääosin yli 300 metrin korkeuteen merenpinnasta on suojellut näitä metsiä voimakkailta harsintahakkuilta ja sittemmin nykymetsätaloudelta. Ilmeisesti 1700–1800-lukujen kaskiin liittyneiden palojen jälkeen syntyneissä sekapuustoisissa metsissä kantoja ei monin paikoin näy lainkaan. Eri-ikäistä puustoa kirjovat vanhat kuuset ja aihkimännyt, järeät haavat sekä uurteiset raidat. Karuissa kasvuolosuhteissa lahopuuston määrä vaihtelee: paikoin järeääkin kuusta ja lehtilahopuuta on hyvinkin runsaasti, paikoin ei juuri lainkaan. Keloja esiintyy niin pystyssä kuin maassakin.

Kylmälän eteläpuoliset metsät sijaitsevat pääosin alavammilla mailla ja ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia ja kuusisekapuustoisia. Puusto on keskimäärin huomattavasti pohjoisia alueita järeämpää ja lahopuuta sekä muita luonnonmetsän rakennepiirteitä on merkittävästi.

Vanhat hakkuut näkyvät järeinä kantoina ja ikivanhojen aihkimäntyjen niukkuutena esimerkiksi kansallispuiston kainalossa sijaitsevan Moskavaaran etelärinteen kuivahkon kankaan männiköissä, joissa sekä kasvu että lahoaminen on hyvin hidasta. Vuosikymmenten luontainen kehityskulku on näilläkin kohteilla korjaamassa ihmistoiminnan heikentämää jatkumoa ja vaateliasta lahopuulajistoa esiintyy nykyisinkin huomattavan paljon.

Eri puolille aluetta vuosina 2020 ja 2021 tehdyillä maastokäynneillä on dokumentoitu 156 uhanalaisen tai silmälläpidettävän ja 61 muun vanhan metsän lajin esiintymää. Punaisen kirjan lajeja on listattu yhteensä 31. Luvut ovat toki vain pintaraapaisu kohteen todelliseen lajistoon.

Pinta-ala 737 hehtaaria.

Karttalinkki