Sutisenjärvi-Kivijärvi, Kuhmo-Ristijärvi

Sutisenjärven ja Kivijärven kiemurainen, mutta vielä toistaiseksi yhtenäinen metsäalue on Metsähallituksen hallinnassa ja kuuluu Puolustusvoimien Vuosangan ampuma-alueeseen.

Ampuma-alueen laajennus nielaisi myös rajauksen läntisen osan muodostavan, suositun Kivijärven retkeilyalueen vanhoine metsineen. Edelleen paikallaan olevien opastaulujen mukaan retkeilyalueella olivat kiellettyjä mm. ”kaikki luontoa vahingoittavat toimenpiteet”. Järven ympäristössä on silti aivan tuoreita avohakkuita.

Ristijärven puolella rajaukseen kuuluu Kivijärven rantojen palovaikutteisia vanhoja metsiä, joissa vuorottelevat mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat ja kuusivaltaiset rehevämmät osat. Kangasmetsän keskellä vilahtelee siellä täällä korpi- ja rämelaikkuja. Osa metsistä on palanut varsin rajustikin joskus 1800-luvun loppupuolella ja kehittynyt siitä asti luontaisesti. Metsissä on myös kauan sitten tehtyjen harsintahakkuiden jälkiä, kuten lähes kaikilla maamme suojelualueillakin. Tästä historiasta huolimatta palokoroisia aihkeja, keloja, vanhoja haapoja ja muita luonnonmetsien rakennepiirteitä esiintyy runsaasti.

Alueen itäosa Kuhmon puolella koostuu Sutisenjärveä ympäröivistä karuista mäntymetsistä, rannoista ja puronvarsista. Mäntykankaita elävöittävät kilpikaarnaiset männyt ja järeät maapuut, luonnontilaiset suolaikut ja pienet lammet.

Rajauksen ulkopuoliset, vastaavia luontoarvoja sisältäneet kankaat on rajusti avohakattu vuoden 2005 jälkeen. Rajauksen sisällä merkkejä nykyaikaisen metsätalouden harvennuksista löytyy Turkkiharjulta ja Sakastinniemestä, joissa molemmissa luontoarvot ovat kuitenkin edelleen erittäin merkittävät. Esimerkiksi Sakastinniemessä aiempi väljennyshakkuu on tehty erittäin arvokkaaseen vanhaan metsään, jossa lahopuuta on yhä kymmeniä kuutioita hehtaarilla.

Sakastinniemeen ja sen viereisiin Sutisenjärven rantametsiin kohdistuu maastoon jo nauhoitettuja avohakkuusuunnitelmia. Hakattaviksi aioituissa kuvioissa on myös klassista palosukkession mäntyaarniometsää.

Maastokäyntien yhteydessä elo- ja syyskuussa 2021 havainnoitiin myös kohteen lajistoa, joka paljastui juuri niin edustavaksi kuin rakennepiirteistä saattoi päätellä. Kohteella tehtiin yhteensä 236 havaintoa 7:ästä vaarantuneesta ja 20:estä silmälläpidettävästä lajista sekä 29 havaintoa 12:esta muusta vanhojen metsien lajista.

Esimerkkikohteen ulkopuolella on useassa kohdassa myös luonnoltaan varsin laadukkaita, mutta hieman käsitellympiä vanhoja metsiä, joiden suojelu olisi kokonaisuuden kannalta perusteltua.

Pinta-ala ennen talven 2022 hakkuita oli 360 hehtaaria.

Karttalinkki

  • Luonnonmetsätyöryhmän esimerkkikohteita