Tervola, Kuorinkikivalo
Lounais-Lapissa on pitkän metsätaloushistorian vuoksi muuhun Lappiin verrattuna hyvin vähän luonnonmetsiä. Laajemmat suojelualueet ovat soita ja niidenkin metsät usein voimakkaasti käsiteltyjä. Jokainen vanha metsä alueella on siis erityisen arvokas.
Valtion luonnonmetsät Tervolan Kuorinkikivalolla rajautuvat suoraan Konttikivalon ns. METSO 10000-prosessissa muodostettuun suojelualueeseen. Ne jakautuvat luontotyypeiltään kahteen osaan.
Länsi- ja lounaisosissa on puustoisempia ja mäntyvaltaisempia järeitäkin metsiä, kun taas lakialueella ja pohjoisrinteellä hyvin kituliaita ja vähäpuustoisia, mutta vanhoja kuusikoita. Yhtenäinen vanha metsä rei’itettiin avohakkuin vuonna 2009. Noiden hakkuiden kannoista laskien kuusikoiden iäksi sai noin 130–160 vuotta. Vanhimmat männyt ovat satojen vuosien ikäisiä.
Mäntypuustoon kohdistuneiden vanhojen harsintahakkuiden jälkiä on kauttaaltaan, kuten myös hakkuista säästyneitä aihkimäntyjä, keloja ja maapuita. Karuista kuukkelikuusikoista hakkuisiin kelpasivat tuolloin vain ylispuumännyt. Ylispuiden vähyyttä lukuun ottamatta kuusikot ovatkin rakenteeltaan pitkälti luonnontilaisia. Paikoin on kauan sitten tehty jonkinlaisia harvennushakkuita.
Metsähallitus on tehnyt vuonna 2021 hakkuuilmoitukset rajauksen lounaisosien puustoisempiin metsiin.
Pinta-ala 136 ha
-
Luonnonmetsätyöryhmän esimerkkikohteita