Miksi avohakkuut historiaan- kampanja? Terveisiä valtion virkistysmetsistä Pirkanmaalta
Virkistysmetsät ovat valtionmaille ihan erikseen perustettuja ns. erityisalueita. Ne ovat osa Metsähallituksen ns. ekologista verkostoa, ja niitä hoidetaan ”ensisijaisesti retkeilyn ja maiseman ehdoilla”. Metsien suojelutilastoinnoissa virkistysmetsät on sijoitettu luokkaan ”luontoarvojen suojelua tukevat metsät”. Kävimme alkuviikosta katselemassa miltä näyttää Riuttaskorven virkistysmetsä Pirkanmaalla.
Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen välissä sijaitsevaan Riuttaskorven virkistysmetsään on tekeillä kymmenittäin hakkuuaukkoja. Virkistysmetsän länsipuolella Pirkantaival- retkeilyreitin varrelta aiotaan avohakata metsät pois yli puolen kilometrin matkalta.
”Ne ovat maankäytöltään ensisijaisesti virkistystarkoituksiin varattuja alueita, joilla on yleensä ulkoilureittejä ja niihin liittyvää palveluvarustusta. Näiden alueiden metsänkäsittelyssä virkistyskäyttömahdollisuudet turvataan, ja toimenpiteissä otetaan korostetusti huomioon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua tukevien luonnonpiirteiden säilyminen.”
Näinköhän.
Suomen metsäkeskuksen avoimen metsätiedon karttapalvelusta selviää, että virkistysmetsän lounais- ja keskiosissa on paljon voimassaolevia hakkuuilmoituksia. Syksyllä 2016 alueen keskelle tehtiin kerralla yli 28 hehtaarin avohakkuu. Se on noin 18 kertaa keskimääräisen eteläsuomalaisen avohakkuualan koko.
”Virkistysympäristöön sisältyvät arvokkaat piirteet säilytetään metsänkäsittelyssä siten, että työjälkien on oltava mahdollisimman huomaamattomia. Polut ja reitit eivät saa rikkoutua eivätkä jäädä hakkuutähteiden peittoon. Uudistusalojen on myötäiltävä maastomuotoa ja niiden on oltava pääsääntöisesti pienialaisia tai sellaiselta vaikuttavia.”
Työnjälkien on oltava mahdollisimman huomaamattomia.. pääsääntöisesti pienialaisia.. Niinpä niin. Kerrataan: Metsähallitus repäisi ”ensisijaisesti retkeilyn ja maiseman ehdoilla” hoidettavalle alueelle 18 kertaa tavallista suuremman avohakkuun. Jälki voisi olla ”mahdollisiman huomaamaton” korkeintaan sokealle retkeilijälle. Mutta pieleen meni Metsähallituksen ammattilaisilta sekin. Maastossa ei selviäisi edes opaskoiran kanssa: tuho on viimeistelty kaivinkoneella tehdyllä maankääntelyllä ja ojituksilla.
Nyt syyskuussa 2018 virkistysmetsän lounaisosaan on merkitty kymmeniä hakkuuilmoituksia perinteisistä avohakkuista. Näistä joka neljäs on jälleen keskimääräistä suurempi. Ja vaikka loput hakkuualat paperilla ovat pääsääntöisesti keskimääräistä pienempiä, tosiasiassa moni aukoista tulee luonnossa olemaan isompi. Metsähallitus kun hakkaa niitä alle 10 vuotta sitten tekemiensä aiempien avohakkuualojen viereen, joissain tapauksissa suoraan kiinni parin viime vuoden aikana rajalinjan takana yksityisten omistajien tekemiin aukkoihin. Lisäksi näiden aukkojen jatkeeksi on monin paikoin ilmoitettu uusia ns. pienaukkohakkuita jossa laajempi alue pirstotaan 0,1-1 hehtaarin aukoilla ja välit harvennetaan rajusti. Virkistävä lopputulos on aukkoa, taimikkoa, harvennettua metsää, aukkoa, hakkuutähteitä, käännettyä maata, ojia.
Kansalaisaloite avohakkuiden lopettamiseksi valtionmailla on auki vielä tämän viikon lauantaihin 17.11. asti. Vielä ehtii siis allekirjoittaa!
Sitaatit ovat Metsähallituksen ympäristöoppaasta ja verkkosivuilta metsa.fi . Lihavoinnit allekirjoittaneen.
"Retkeilyalueilla sekä suurilla virkistysmetsillä ja maisemametsäkokonaisuuksilla on merkitystä myös metsän peitteellisyyden ja maiseman kytkeytyneisyyden kannalta. Metsien uudistaminen tehdään niin, että kohteiden maisemalliset ja virkistyskäyttötavoitteet toteutuvat."
”Hyvään virkistysympäristöön sisältyy joukko osin toisiinsa kytkeytyviä tekijöitä. Tällaisia tekijöitä ovat etenkin erityyppiset maaston ja puuston maisemalliset erityispiirteet, kuten luonnonmukaisuus ja kiinnostavuus. Maisemapiirteet voivat elävöittää lähimaisemaa tai antaa näkymää pitkälle kaukomaisemaan.”
”Myös retkeilyalueilla, virkistys- ja maisemametsillä sekä kaavoituksen virkistysalueilla on merkitystä tukialueina, vaikka niitä hoidetaankin ensisijaisesti retkeilyn ja maiseman ehdoilla. Niiden asema ekologisen verkoston tukialueena on kuitenkin usein sovitettavissa yhteen alueiden ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa.”
Miten meni niinkuin omasta mielestä, monipuolisen biotalouden edelläkävijät?
Matti Liimatainen
