Tänään 19.12.2022 näyttää olevan ilo ylimmillään kun jälleen uusi biodiversiteettikokous on päätynyt kunnianhimoisiin suojelutavoitteisiin. 30% meri- ja maa-alueista suojellaan ja heikentyneitä luontotyyppejä ennallistetaan. Hyvä niin. Oletetaan että tällä kertaa sopimusten allekirjoittaneet valtiot, Suomi mukaan lukien, ovat asiassa ihan tosissaan. Tässä olisi nyt heti yksi konkreettinen ja kiireellinen esimerkki luontokadosta. Tie Lapinjärven hakkuualueille on juuri aurattu. Kuka pysäyttäisi?
Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla sijaitsee valtion omistama, Latokartanon palstana tunnettu Ilveskallion alue. Siellä on pieni vanhojen metsien suojelualue ja sen ympärillä satoja hehtaareja varttunutta ja vanhaa kuusimetsää. On myös taimikkoa, aukkoa ja hakkuilla törsittyjä metsiä. Yleiskuvassa kuitenkin on enemmän varttunutta ja vanhaa metsää.
Linnustoselvityksien mukaan tämä on yksi Uudenmaan arvokkaimmista metsälinnuston alueista. Siellä elää paljon ja runsaina kantoina metsätalouden uhanalaisiksi ajamia ja taantuneita ja vanhojen metsien indikaattorilajeja: hömö- ja töyhtötiainen, kanahaukka, pyy, metso, pohjantikka, puukiipijä, pikkusieppo, varpuspöllö. Lisäksi on sammalia, jäkäliä ja kääpiä: aarnisammal, peikonnahka, ja kymmeniä muita.
Mutta nyt valtion liikelaitos Metsähallitus aikoo hakata alueella, juurikin uhanalaisten lajien elinympäristöissä.
Siteerataan Porvoon seudun lintuyhdistyksen lausuntoa 26.1.2021
”… kyseessä on poikkeuksellisen merkittävä, maakunnallisesti arvokkaaksi nimetty metsälintujen esiintymisalue. Metsälinnuston kannalta Latokartanon metsien erityispiirteitä ovat monipuolisuus, luonnontilaisten ja lahopuustoisten metsäkuvioiden poikkeuksellisen suuri määrä sekä metsäalueen laajuus.” … Metsälinnuston kannalta Latokartanon metsien erityispiirteitä ovat monipuolisuus, luonnontilaisten ja lahopuustoisten metsäkuvioiden poikkeuksellisen suuri määrä sekä metsäalueen laajuus...”
” Viime vuosina tehtyjen lintulaskentojen (mm. Leivo 2015) perusteella Latokartanon metsät ovat osoittautuneet kiistatta yhdeksi Itä-Uudenmaan ja jopa koko Uudenmaan arvokkaimmista metsälinnuston esiintymisalueista. Äskettäin tehdyssä selvityksessä Latokartano on nimetty maakunnallisesti arvokkaaksi (MAALI) metsälinnustoalueeksi (Lehtiniemi ym. 2013), yhdeksi harvoista Itä-Uudellamaalla. Vanhan metsän lintulajien — kuten pohjantikan, pikkusiepon ja puukiipijän — korkea tiheys kertoo Latokartanon metsien monipuolisuudesta sekä luonnontilaisten ja lahopuustoisten metsäkuvioiden poikkeuksellisen suuresta määrästä (Leivo 2015). Metsälinnuston kannalta Latokartanon alueen tekee erityiseksi myös sen laajuus, sillä tutkimusten mukaan vain kyllin laajat ja yhtenäiset metsäalueet pystyvät pitkällä aikavälillä ylläpitämään elinkelpoisia lintupopulaatioita (Hanski 2006).”
Tie hakkuualueille on aurattu viime viikon loppupuolella.
Tässä on luontokato. Kuka sen pysäyttää? Ollaan valtionmaalla. Hakkaaja on valtio. Metsässä on uhanalaisia lajeja. Tietoa on. Tieto on hakkaajalle moneen kertaan annettu. Hakkuu heikentää ja hävittää uhanalaisten elämän edellytykset alueella. Tästä ei ole mitään epäselvää.
Montrealin sopimusta on jo ehditty kehua historialliseksi käännekohdaksi. Mikäs siinä, mutta kuka sen luontokadon oikeasti pysäyttäisi? Edes Lapinjärven valtionmetsässä?
Matti Liimatainen
Metsävastaava
Greenpeace
Karttapaikka: https://asiointi.maanmittausla...
Google maps https://goo.gl/maps/Dg89Ps9Y4V...
Tie kääntyy osoitteesta Porlammintie 403, 07810 Lapinjärvi
Retkikartta: https://www.retkikartta.fi/?ma...
