Suojelullisesti arvokkaita metsiä UPM:n mailla - 10 esimerkkikohdetta

Kinnasoja, Karkkila

Karkkilassa Porin maantien varrella on pienipiirteisessä mäkisessä maastossa oikein mukava, monin paikoin runsaslahopuustoinen vanha kuusikko. Sen keskelle on merkitty noin 11 hehtaarin avohakkuu joka pilaisi koko kohteen kerralla. Tien pohjoispuolen järvenrantametsistä osa on kapeina nauhoina merkitty suojeltaviksi. Yhteensä noin 30 hehtaarin kohde, eli eteläsuomalaisittain varsin mukavan kokoinen. Hakattavissa metsissä tehtiin 2018 useampi havainto vanhojen metsien uhanalaisesta aarnisammalesta. Hakkuut ovat olleet jäissä ja metsänkäyttöilmoituksen vanhentuneet, mutta uusia suojelumerkintöjä ei ole ilmaantunut. Kohde on helposti saavutettavissa ja hyvä retkikohde lähellä Karkkilan taajamaa. >> Karttalinkki.

Kalliosalmenvuori, Kannonkoski

Ala-Viivajärven rantaan sijoittuvat Kalliosalmenvuoren metsät ovat laajalti Metso 1- ja 2- luokkien metsiä. Kohde on osa Pyhä-Häkin kansallispuistosta luoteeseen Salamajärven luonnonpuiston suuntaan kulkevaa ekoyhteyttä eli vanhan metsän laikkujen ketjua (Tuurajärvi, Kismanniemi, Viinakangas). Puusto on vanhaa, eri-ikäisrakenteista, monilajista. Kohteelta löytyy haavikoita ja korpilaikkuja. Maapuuta on myös vanhemmassa ikäluokassa. Alueelle on suunniteltu järveen laskeville rinteille yli 100-vuotiaisiin metsiin brutaali yli 800 metriä pitkä, 14,1 hehtaarin yhtenäinen avohakkuu ja erillinen 4,4 hehtaarin aukko. Hakkuuilmoitukset on tehty syksyllä 2022.
>> Karttalinkki.

Karkeinen, Keuruu

Mänttä-Vilppulasta kohti Keuruuta mentäessä sijaitsevan Häkkiskylän Karkeinen- järvelle ilmestyi 8 hehtaarin avohakkuusuunnitelma vuonna 2020. Metsän havaittiin olevan aivan erinomaista suojelullisesti arvokasta metsää jossa oli kymmenittäin eri uhanalaisten lajien esiintymiä. UPM kiisti suojeluarvot, mutta jätti hakkuut tekemättä. Nykyään alue näkyy UPM:n kartoilla täydellinen toimenpidekielto- kohteena, joka saattaa tarkoittaa sitä että alue on pysyästi tai väliaikaisesti rauhoitettu. Vastaavalla merkinnällä varustettuja kohteita on hakkuuilmoitusten kohteina ja merkinnät joskus myös katoavat tai muuttuvat. Eli Karkeinen saattaa nyt olla suojeltu, mutta saattaa olla olemattakin. >> Karttalinkki.

Ala-Lautajärvi, Orivesi

Oriveden Ala-Lautajärvelle ilmestyi avo- ja siemenpuuhakkuusuunnitelmia 114-119- vuotiaisiin metsiin syyskuussa 2020. Myös vesitaloudeltaan luonnontilaista korpea oli merkitty harvennushakattavaksi. Osa hakkuista sijoittui UPM:n kartoilla ”täydellinen toimenpidekielto” -merkittyihin metsiin. Huomautettuamme asiasta nämä suojelumerkinnät poistuivat. Myöhemmin alueella on lisätty näitä säästökohteita puuttomille soille, mutta metsien osalta merkinnät eivät ole palautuneet, vaikka ne olivat ja ovat edelleen sertifioinnin suojelemia korpia ja erittäin runsaslahopuustoisia metsiä. Korvet näkyvät jopa maastokartalla, mutta silti niistä on nyttemmin poistettu suojelumerkinnät ja hakkuuilmoitukset pidetty edelleen voimassa. Hakattavaksi ilmoitetuissa metsissä on useita uhanalaisten lajien esiintymiä. Avo- ja siemenpuuhakkuut kohdistuisivat sertifioinnin säästökohteiden lisäksi jylhiin maisemiin, korkeille mäkien päällyksille järven rantaan ja vesistöön laskeville rinteille.
>> Karttalinkki

Selinummi, Janakkala

Janakkalan Suurisuon suojelualueen ympäristössä on muutamia suojelemattomia vanhan metsän laikkuja. Selinummen kohteelle ilmestyi 9,8 hehtaarin avohakkuuilmoitus 2018. Kävimme katsomassa: löytyi mm. korpea ja uhanalaisia lajeja. Kohteella ilmestyi sen jälkeen UPM:n täydellinen toimenpidekielto-merkintä, mutta sittemmin se katosi kartoilta. Hakkuuilmoitus ei ole enää voimassa ja metsä on hakkaamatta. Punaisen listan lajeja: rakko- ja aarnisammalia, norjantorvijäkälä ja alueellisesti uhanalainen peikonnahka. >> Karttalinkki.

Lintuvuori, Padasjoki (Evo Siperia)

Lintuvuori sijaitsee Evolla, Natura-alueella, valtion kiistellyn kansallispuistohankkeen pohjoispuolella. Sinne ilmestyi avohakkuusuunnitelma 2022. Selvityksessä näistä yli 100-vuotiaista kuusikoista löytyi uhanalaista lajistoa, esimerkiksi liito-orava ja kuusennokipielus. Evon alue mainittiin jo vuonna 2000 Etelä-Suomen metsien suojelun kehittämistä pohjustaneen työryhmän mietinnössä metsiensuojelun painopistealueena vanhojen kuusimetsien takia. Millä järjellä tällä vanhojen kuusikoiden avohakkaaminen nyt olisi biodiversiteetille positiivista ja UPM:n luontoviestiin sopivaa toimintaa? Eipä mitenkään, tietenkään. >> Karttalinkki.

Pyssyjärvi, Padasjoki (Evo Siperia)

Kuten edellä. Lajeina näissä ojitetuissa, mutta suojeluarvot säilyttäneissä metsissä: ryväsjäkälä VU, palosuomujäkälä RT, hentoneulajäkälä RT, korpiluppo RT, rakkosammal RT (useita), kuusenhärmäjäkälä, ruostekääpä, lahoneulajäkälä. >> Karttalinkki.

Pässiluolat, Kivijärvi

Loputtomien hakkuuaukkojen ja talousmetsäpöpeliköiden keskellä sijaitseva pieni vanha männikkö, louhikkoista kuivaa kangasta jossa on ikivanhaa mäntykelopuuta hitaasti lahoamassa pystyssä ja maassa. Metsikössä on avohakkuuilmoitus. >> Karttalinkki.

Lankkumäki, Hämeenlinna

Pienen rämeen ympärille runsaslahopuustoiseen metsään oli 2018 suunniteltu avo- siemenpuu- ja harvennushakkuita. Kohde on aivan maantien varressa ja siihen on helppo tutustua, käykää vilkaisemassa. Tämä on esimerkki pienkohteesta jossa vanhat ojitukset eivät ole pilanneet koko suota ja reunametsiä ja ennallistaminen olisi vielä helppoa, hakkuu taas pilaisi monimuotoisuusarvot täysin. Kohteella on runsaasti mm. uhanalaisten kantoraippa- ja rakkosammalen esiintymiä. Ympäristön metsät on laajalti harvennettu ja rääsitty yksitoikkoiseksi talousmetsäpöpeliköksi ja tureikoiksi. >> Karttalinkki.

Tuulenhuuhdanmäki, Juupajoki

Vuonna 2020 UPM ilmoitti kohteelle peräti 18,4 ha:n yhtenäisen avo- ja siemenpuuhakkuun. Maastokäynnillämme selvisi että tässä on aivan erinomainen luonnonmetsäkohde, poikkeuksellisen runsas lahopuusto, todella runsaat uhanalaiset lajit ja avohakkuualueilla luonnontilaista korpea jonka hakkuu on ehdottomasti kielletty. Teimme valituksen sertifioinnin auditoijalle joka lieventävän asianhaarana uskoi UPM:n selvityksen ettei kohdetta ollut tarkoitus hakata, ja kirjasi siitä ns. lievän poikkeaman. Vieläkin voimassaoleva hakkuuilmoitus oli siis ilmeisesti ihan vahingossa tehty, ja hakkuun suunnittelija oli vienyt maastoon UPM:n hakkuumerkintänauhatkin hakkuualueiden reunoille ihan vahingossa, ilman hakkuun tarkoitusta. (Sarkasmivaroitus). Kohteella on nyt yhtiön kartoissa ”täydellinen toimenpidekielto”- merkintä – pysyvästi, tilapäisesti, tarkoituksellisesti tai vahingossa – sen näyttänee aika. >> Karttalinkki.

Suurella metsänomistajalla on mielestäni myös suurempi vastuu aiheuttamistaan monimuotoisuushaitoista. UPM:n osalta sitä korostaa jatkuva monimuotoisuudesta puhuminen. Suurilla puheilla pitäisi olla katetta. Siksi jatkuvasti vastaantulevat hakkuusuunnitelmat korpimetsissä, runsaslahopuustoisissa metsissä, Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttävillä kohteilla ja uhanalaisten lajien elinympäristöjen hakkuusuunnitelmat ovat masentavia. Ne ansaitsevat kaiken huomion ja niitä vastaan täytyy toimia.

UPM on ollut varsin haluton myymään maitaan Metso-ohjelmaan. Muutama myyty alue esim. Evolla ja Savonlinnan Haarikossa on rajattu siten, että ainakaan luonnontieteellisiä perusteita ei ole käytetty, kun suojelurajan ulkopuolelle jää samanlaista, suojelullisesti arvokasta metsää viivasuoran linjan taakse. Runsaita voittoja tekevän metsäteollisuusyrityksen pitäisi lahjoittaa kohteet suojeluohjelmiin eikä vaatia niistä rahaa. Ei yhteiskunta maksa selluteollisuuden jätevesien ja ilmanpuhdistustakaan. Miksi monimuotoisuushaittojen kompensointi pitää korvata haitan tosiasialliselle aiheuttajalle? Tässä on vielä tekemistä.

Matti Liimatainen
Metsävastaava, Greenpeace