Hämeenlinna: uhanalaisten lajien hakkuita
Päivittäessäni listaa vuosien varrella UPM:n hakkuusuunnitelmakohteilta löytämistämme ja raportoimistamme uhanalaishavainnoista, havaitsin satelliitikuvasta että Hämeenlinnan Martinhuhdalla näytti tehdyn hakkuita 2021-2022 talvella alueellisesti uhanalaisten rakkosammalen ja korpilupon sekä valtakunnallisesti uhanalaisen, luonnonsuojelulain erityisesti suojeleman lahokaviosammalen esiintymäpaikoilla. Maastokäynti kohteelle 14.11. vahvisti havainnon oikeaksi. Olimme raportoineet lajien esiintymispaikat yhtiölle 25.9.2020, ja yhtiö oli luvannut perehtyä toimittamaamme aineistoon (kuten aina, ja yleensä nämä sitten jäävät toistaiseksi hakkaamatta) mutta hakkuut oli nyt tehty tästä huolimatta. Näiden lajien uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat Punaisen kirjan (punainenkirja.laji.fi) mukaan mm. lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Tältä kohteella näytti 14.11.2022:
Luontokatoa UPM:n metsissä
UPM on yksi maamme suurimmista metsänomistajista. Yhtiön mailla on paljon suojelullisesti arvokkaita metsiä, joiden suojelusta ja hakkuista olemme keskustelleet vuosia, vaihtelevalla menestyksellä. Viime aikoina yhtiö on käynyt aktiivista viestintäkampanjaa monimuotoisuus-asioista. ”Metsätalous ei saisi aiheuttaa luontokatoa”, sanoo UPM. Eihän se tosiaan saisi. Valitettavasti vastaan on taas tullut hakkuita jotka ovat ristiriidassa yhtiön viestien kanssa.
Pyysimme Martinhuhdalla yhtiötä erikseen säästämään pienen osan suunnitellusta hakkuualueesta, noin hehtaarin verran vanhaa korpikuusikkoa joka poikkesi muusta hakkuuseen suunnitellusta suhteellisen tavanomaisesta männiköstä. Olisi se pitänyt osata säästää pyytämättäkin, vaikkapa siksi että FSC –metsäsertifioinnin ehtojen mukaan uhanalaisten lajien elinolosuhteet on säilytettävä. No, ei sitten syystä tai toisesta säästetty.
Hakkuulta löytyi yksi tekopökkelö. Nämä ovat olleet jo pitkään muotia. Ajatus vain ei aina ole oikein mukana. Tässä kävi nyt niin, että "monimuotoisuusteoksi" valikoitui juurikin se alueellisesti uhanalaisen korpilupon kasvualustana ollut kuusi. Se katkaistiin keskeltä poikki ja ympäristö harvennettiin. Uhanalaisen lajin elinolosuhteiden pilaaminen siis oikein tuplavarmistettiin. Laji ei kauaa selviä kuolleella puulla, ja sen elinympäristö on metsä jossa on suojaisa pienilmasto.
Orivesi: uhanalaisen lajin kotimetsän avohakkuu
Valtakunnallisesti uhanalaisen pikkusahasammalen esiintymä avohakattiin Oriveden Ukonjärvellä 2022. Laji on löytynyt jo 2013 ja ollut kirjattuna ympäristöhallinnon laji.fi -järjestelmään vuodesta 2017. Yhtiön pitäisi osata katsoa lajihavainnot suoraan järjestelmästä. Lajin uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat Punaisen kirjan (punainenkirja.laji.fi) mukaan lyhyesti ja ytimekkäästi metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Tältä uhanalaisen lajin esiintymispaikka nyt kuitenkin näytti 14.11.2022.
Kannonkoski: kun 30 metrin suojavyöhyke rannassa on liikaa
YLE uutisoi lokakuussa 2022, että UPM:n rantahakkuut Kannonkosken Vuorijärvillä johtavat tutkintaan.”Ympäristölautakunnan mukaan metsäyhtiö on jättänyt kaavamääräyksen noudattamatta, vaikka se on ollut todistettavasti tietoinen kaavan voimassaolosta alueella.”. Kaavamääräys: hakkuita ei saa tehdä 30 metriä lähempänä rantoja.
Tapaus kertoo yleisestä luontokato-ongelmasta: toisin kuin moni luulee, rantametsät on laillista hakata. Ja vapaaehtoisen ns. luonnonhoidon vaatimukset ovat vaatimatonta piiperrystä. Vapaaehtoisten metsäsertifikaattien vaatimat rantojen suojakaistat ovat pääsääntöisesti vain 5-10 metriä. Käytännössä useimmiten kaikki lukuunottamatta lähintä puuriviä kaadetaan. Ja kun näin on totuttu toimimaan, ei leveämmän kaistan kaatamatta jättäminen hyvin harvoissa poikkeustapauksissa sitten tahdo onnistua.
Puumala: 120-vuotiaiden rantametsien hakkuut suojelualueilla
Siitä kertoo vielä seuraavakin tapaus: äskettäiset rantahakkuut Puumalassa. Siellä vedeltiin Saimaan rantojen Natura-alueelta kesällä 2022 aukoksi 120-vuotiaita metsiä. Laillista ja säädösten mukaista kyllä, mutta eihän mikään pakota luonnon monimuotoisuuden nettopositiivisuudesta kovasti puhuvaa yhtiötä toimimaan näin tällaisilla erityiskohteilla. Varsinkin kun nämä normaalisti avohakattavat metsät tilastoidaan Suomessa suojeltuihin metsiin, joko kategoriassa ”varovaiset hakkuut ovat sallittuja” tai jopa täysin suojeltuihin metsiin joissa mitkään hakkuut eivät ole sallittuja - vaikka ovatkin. Näistä kerroimme taustaa ja esimerkin pari viikkoa sitten toisen suuren maanomistajan mailta.
Puumalassa avohakattujen UPM:n metsien joukossa oli myös aivan erikseen luonnonsuojelualueiksi merkittyjä metsiä, joiden selitys viranomaisen suojelualueluokituksessa on ”maisemansuojelualue”. Miten 120-vuotiaan metsän hakkuu rannassa maisemansuojelualueella sitten on luonnon- tai maisemansuojelua? Miten se edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja on nettopositiivista biodiversiteetille?
UPM:n omilla julkisilla kartoilla nyt hakatuista metsistä suuri osa on merkitty olevan "täydellinen toimenpidekielto"- kohteita. Vaikka eivät sitten olleetkaan. Näillä kartoilla kerrotaan yleisölle ja esim. metsäsertifikaatti FSC:n auditoijille sertifioinnin toteutuksesta. Vastaavat virheelliset säästökohdemerkinnät ovat yleisiä, niitä tulee vastaan joka vuosi useita.
Samantyylisistä hakkuusuunnitelmista kerroimme myös vuosi sitten, kun UPM oli tehnyt kilometrin mittaisen avohakkuuilmoituksen toiselle Natura-alueelle. Se on sentään jäänyt toistaiseksi hakkaamatta.
Suurella metsänomistajalla on mielestäni myös suurempi vastuu. UPM:n osalta sitä korostaa jatkuva monimuotoisuudesta puhuminen. Suurilla puheilla pitäisi olla katetta. Siksi tavanomaiset, liian pienet suojakaistat eivät riitä, eikä uhanalaisten lajien elinympäristöjen hakkaaminen varsinkaan ole millään lailla hyväksyttävää. Positiiviset askeleet jäävät valitettavasti tällaisten tapausten varjoon.
Matti Liimatainen
Metsävastaava, Greenpeace