Armoa yhteisille metsille - UPM:n pitäisi vetäytyä Huosionjärven avohakkuista

Näin voimakkaan hakkuun jälkeen alueen luonne ja käytettävyys muuttuvat täysin. Etelä-Suomessa keskimääräisen avohakkuualan kooksi väitetään tilastojen perusteella noin 1,5 hehtaaria. Mikäli tämä pitäisi paikkaansa, ollaan Kerimäen Huosionjärven metsiin siis tekemässä yli 10 kertaa normaalista poikkeavaa hakkuuta. Metsä on valoisaa, jylhää suorarunkoista järeähköä männikköä, harjuja ja järven rantaa. Nyt tämä kaikki ollaan 12-50 metrin rantakaistoja lukuunottamatta avohakkaamassa pois. Rinteiden laet, rinteet, harjut ylhäältä alas. Polkujen päältä. Järvimaisemasta.

Ei ihme, että hakkuusuunnitelmat ovat herättäneet paikallista huolta ja vastustusta. Huosion metsälle on avattu oma blogi, jossa metsän käyttäjät kertovat alueen merkityksestä itselleen. Kannattaa katsoa, jo kuvienkin takia.

"Ei halua edes ajatella, mitä sitten tapahtuu, jos nämä puut täältä oikeasti kaadetaan. Ei sitä vielä halua ajatella!" -Emma
"Olisi todella sääli, jos tämä paikka katoaa! Retkeillään täällä paljon lasten kanssa ja he eivät oikein ymmärtäneet, kun kerroin, että kohta näitä puita ei ehkä täällä ole" -Jonna

Metsätalouspuolen selittelyt ovat tuttuja. Sääntöjä ja lakeja noudatetaan. Metsä on tavallista talousmetsää, ”lopettamassa kasvuaan” ja siellä on jopa ”pystyyn kuivaneita puita”.. No, ei ole tavallista talousmetsää. Tavallisessa talousmetsässä ei ole näin paljon erilaista virkistyskäyttöä, omaa metsänkäyttäjistä kertovaa blogia, virallista polkuverkostoa, varsinkaan kirkollista sellaista, metsäkirkkoa, eikä 170- vuotiasta puustoa.

Nyt voisi olettaa, että moni metsäalalla työskentelevistä on kuitenkin käynyt vaikkapa UKK:n tai Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja nähnyt millaisia voivat olla 500- vuotiaat mäntyjättiläiset ja niiden lomassa sitäkin vanhemmat majesteetilliset keloutuneet aihkit? Ei metsä lopeta kasvuaan koskaan. Puuyksilöt kyllä, mutta niiden tilalle tulee uusia. Ihan ilman ihmistä. Alueen käyttäjiä lohdutellaan lupaamalla polkujen säilyvän. Ikäänkuin kysymys aluetta käyttäville ihmisille olisi pelkistä maapohjalla kulkevista polku-urista. Niiden ”säilyttäminen” ei, anteeksi nyt vain, ole kummoinenkaan suoritus, eikä alkuunkaan vastaa ihmisten huoleen.

Kuva: Huosionjärven seudun metsiä on varsin laajasti hoidettu eli käsitelty eri tavoin. Tässä etualalla pari vuotta sitten tehty avohakkuu, taustalla oleva metsä on nyt puheenaolevan hakkuusuunnitelman kohteena. Alueelle retkeilemään ja hiljentymään saapuva joutuu kokemaan jo tällaisen maiseman. Tyypillisesti avohakkuuta tehdään entisen viereen muutaman vuoden välein. Kuvan ottopaikka tässä linkissä, suunta itäkoilliseen.

Tällainen kohde on malliesimerkki paikasta, jossa avohakkuuvapaa metsätalous olisi perusteltua. Puustosta osa haettaisiin pois nyt ja jatkossa vähän lisää. Aluetta ei hakattaisi kerralla niin että koko maisema muuttuu kymmeniksi vuosiksi. Paljon saisi aikaan myös hakkuualueen rajauksella. Kartan, ilmakuvien ja varjokuvien perusteella voi arvioida, että puolet pienempi avohakkuu oikein rajattuna säästäisi maiseman ja polut. Hakkuun tekijänä ja puun ostajana on metsäjätti UPM. Toivoa sopii, että virinnyt paikallinen vastustus saisi nyt UPM:n miettimään yhteiskunta- ja ympäristövastuutaan. Kaikkialle ei pitäisi olla pakko mennä hakkaamaan.

Huosionjärven puolesta on avattu useampia verkkoadresseja. Toivottavasti niistä on apua. Avohakkuut puhuttavat eri puolilla Suomea kuntien ja seurakuntien mailla. Paikallisia aloitteita kunnissa ja seurakunnissa on tehty eri metsäkohteiden suojelusta ja avohakkuita vastaan, metsän jatkuvapeitteisen kasvatuksen puolesta. Aina kannattaa tutkia myös mahdollisuus myydä metsä Metso -suojeluohjelmaan. Valitettavasti monille avohakkuuideologiaan uskoville on kyllä vaikeaa ymmärtää, että jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta tai suojelusta saatava euro on osto-, sijoitus- ja käyttövoimaltaan avohakkuupuukauppaeuroa vastaavaa rahaa. Samaa valuuttaa se kuitenkin on

Eikä kaikkea tietenkään voi rahassa mitata. Siteerataan tämän blogin lopuksi Kimmo Kiannon kirjoitusta Huosion hakkuista Puruvesi- lehdessä 16.8.:

Savonlinnan seurakunnan ja Kerimäen kappeliseurakunnan rahantarpeen erilaisiin korjausmenoihin kyllä moni meistä seurakuntalaisista ymmärtää, mutta rahojen repimistä mistä tahansa ei voi ymmärtää. (...)  Ristiriitaisesti kirkossa kuitenkin julistetaan usein Jumalan luoman luonnon ihanuutta ja kunnioitusta! Pitää etsiä vaihtoehtoja puukaupoille muualta seurakunnan metsistä. Se mikä on tärkeää kerimäkeläisille, ei välttämättä ole savonlinnalaisille.

Tällä hetkellä Huosion puut ovat yhtä vanhoja ja vanhempia kuin Kerimäen kirkko. Ne muodostavat rahassa mittaamattomat perinnöt jälkipolville. Ei ole oikein, että tämän sukupolven aikana nämä arvot hakataan maan rakoon, eivätkä seurakunnan päättäjät välitä tippaakaan seurakuntalaisten mielipiteistä järjestämällä edes kuulemistilaisuutta.