Luontokadosta ja luonnon monimuotoisuudesta puhutaan paljon. Vapaaehtoisella Metso- ohjelmalla suojellaan kohteita sieltä täältä, ja suurella rahalla ennallistetaan aiemmin pilattua luontoa luonnonsuojelualueilla. Samaan aikaan Metso- ohjelman kriteerit täyttäviä metsiä myös hakataan aivan vapaasti. Näin tapahtuu jopa valtionmailla.
Selvitimme kolmen eri hakkuualueen suojeluarvoja syyskuussa 2020 Raaseporissa, jossa on laajoja valtionmetsiä. Ne on pitkäaikaisella sopimuksella annettu käyttöön yrkeshögskolan Novialle. Siellä koulutetaan metsäalan ammattilaisia.
Löysimme suunnitelluilta, maastoon merkityiltä hakkuualueilta runsaasti alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja sekä suojeluarvoista kertovia ns. indikaattorilajeja ja punaisen listan silmälläpidettäviä (uhanalaisluokka NT) lajeja. Hakkuisiin on menossa järvien, lampien ja merenrantoja, kalliometsiä, korpien reunoja ja jopa suojelualuetta. Totesimme että lajien ja puuston perusteella hakattavaksi on merkitty alueita jotka Metso-ohjelmaan ostettaisiin, jos ne olisivat yksityisen omistajan ja niitä valtiolle tarjottaisiin.
Mutta nyt omistajana onkin valtio itse, ja valtiota edustaa taho, joka ei halua suojelua vaan hakkuita.
"Kyllä me metsokohteet tunnistamme!"
Metsäalan opintoihin pitäisi kuulua Metso-suojelukohteiden tunnistaminen. Novian edustaja vahvisti tämän minulle sähköpostilla: "...Metsokohteet ovat vapaaehtoisen suojelun kohteita, ja kyllä me metsokohteet tunnistamme!" Vastuullista suomalaista perusmetsätaloutta: tunnistettu on, mutta kun suojeluarvojen hävittämisen tai säästämisen suhteen on valinnanvapaus, niin on mieluummin päätetty hakata. Tällaista vapaaehtoista vastuullisuutta tuleville metsätalousinsinööreille opetetaan.
Huonoa suojelusuunnittelua ja suojelukohteiden hakkuita
Yksi kolmesta hakkuukohteesta ovat metsät Falkgölenin ja Stenkullan alueella. Täällä on suojelukohde nimeltä Sionsberget-Stenkulla. Tämä jo vuosia sitten luonnonsuojelutarkoituksiin varattu alue odottaa virallista perustamistaan luonnonsuojelualueeksi. Rajaus vain on hölmö, ekologisesti perustelematon, niinkuin Suomessa monesti: yhtenäisestä arvokkaasta hakkuilta säilyneestä metsästä on jätetty kallioiden ja soiden välistä suojelukohteen keskeltä Metso-ohjelman suojelukriteerit täyttävä osa ulos. Hyvällä suojelusuunnittelulla ja -politiikalla tämä olisi voitu korjata. Mutta nyt oppilaitos aikoo hakata sen pois. Suojelualueeseen kiinni tehtävä hakkuu vaikuttaa useimmiten suojelualueeseenkin: suojellun kohteen valaistus- ja pienilmasto- olosuhteet muuttuvat. Eikä hakkuu välttämättä pysy edes suojelukohteen ulkopuolella: muutama vuosi sitten metsäoppilaitos avohakkasi saman suojelukohteen länsireunalla niin reippaasti, että suojellun alueen sisäänkin mentiin kolmessa kohdassa yli 150 metrin matkalla. Kun nyt katsotaan tarkemmin 2020 vuoden hakkuusuunnitelmia, havaitaan, että tälläkin kertaa hakkuu on menossa rajasta yli useammasta kohtaa; sitä on merkitty suojelukohteen puolelle peräti 170 metrin matkalla. Eikö metsäoppilaitoksessa lueta edes kiinteistökarttoja hakkuita suunniteltaessa? Hupsista!
