Harvinaisia metsäerämaita hakataan selluksi
Metsähallitus hakkasi Inarissa Hammastunturin erämaan laidalla luonnontilaista metsää. Kansainvälisen metsäerämaan mitat täyttävän alueen puut ajetaan satojen kilometrien päähän Kemin sellutehtaalle ja Kuusamon sahalle, vaikka metsäteollisuus kertoo jäädyttäneensä riskialttiin puunhankinnan saamelaisten kotiseutualueelta FSC-sertifioinnin edellyttämänä.
Intact forest landscape (IFL) -nimellä tunnetut laajat luonnontilaiset metsäalueet, minimikoko 50 000 hehtaaria, ovat kansainvälisesti valitettavan harvinaisiksi käyneitä luonnonaarteita. IFL:t ovat metsäisiä alueita, jolla ei ole tiestöä eikä asutusta, ja joissa luontoon vaikuttaneen ihmistoiminnan merkit ovat vähäisiä (esimerkiksi ei modernin metsätalouden vaikutusta). Suomeksi sanottuna siis metsäerämaa.
Suomestakin näitä kansainvälisen harvinaisuuden mitat täyttäviä suuralueita löytyy muutamia. Valtaosa niistä on suojelualueilla, pieni osa suojelematta. Lähinnä kyseessä ovat vähätuottoiset hitaasti kasvavat pohjoiset metsät. Osa alueista on valitettavasti hakkuiden uhkaamia.
Suurin suojelematon IFL – tarkemmin sanoen osa siitä – Suomessa sijaitsee Inarissa Hammastunturin erämaan rajalla. Alueella oli alkuvuodesta laajoja yhteismetsän hakkuusuunnitelmia. Ne ovat toistaiseksi jäissä, sillä hakkuut luonnonsuojelullisesti arvokkaissa metsissä eivät sovi FSC-metsäsertifioinnin ns. kontrolloidun puun hankintaan.
Sen sijaan valtion laitos Metsähallitus teki juuri laajan harvennushakkuun saman laajan alueen toisella laidalla. Kuten allaolevasta kartasta ja tästä linkistä avautuvasta Karttapaikan ilmakuvasta näkee, soiden ja purojen takana sijaitseva parinsadan hehtaarin kangasmaa oli keinotekoisesti aikanaan rajattu pois suojellusta erämaa-alueesta vaikka onkin osa samaa luonnontilaista erämaata. Tyypillinen tarina Suomessa. Näitä on ympäristöjärjestöjen toimesta viime vuosina kyllä onnistuttu useassa paikassa korjaamaan, mutta vielä on tehtävää jäljelläkin. FSC-sertifioinnin kontrolloidun puun järjestelmä pyrkii siihen, että teollisuus ei hanki tämänkaltaisista suojelullisesti arvokkaista kohteista puuta, oli metsä suojelualue tai ei.
Tumma vihreä = suojeltu erämaa, vaalea vihreä = IFL- alue, punainen: uusi tielinja ja hakkuut
Kartassa näkyy tumman vihreällä suojeltu erämaa-alue ja vaaleanvihreällä kansainvälisen IFL- määritelmän mukainen luonnontilainen alue. Hakkuualue ja sille raivattu tielinja näkyvät punaisella.
Viime aikojen hakkuumäärä- ja sellutehdaskeskustelussa on toitotettu että kyllä kuitupuuta Suomessa riittää, koska nuoret metsät huutavat harvennuksia. Lapissakin arvioidaan olevan varaa lisätä hakkuita miljoonilla kuutioilla vuodessa nuorten kasvatusmetsien hyvän kasvun takia. Metsänhoidon rästejä – eli metsänhoidollisesti myöhässä olevia taimikonhoitoja ja ensiharvennuksia Lapissa on yli 300 000 hehtaaria.
Vaan ei. Rästien kuntoonhoitamisen sijaan Metsähallitus puski kilometreittäin talvitielinjaa luonnontilaiseen metsäerämaahan. Tiettömän taipaleen takaa haettiin vanhaa hitaasti kasvanutta puuta MetsäGroupin Kemin sellutehtaan kitaan yli 380 kilometrin matkan päähän. Suurin osa hakatusta puusta näytti pinojen perusteella olevan matkalla selluksi. Tukit odottivat rekkakuljetusta Pölkky Oy:n sahalle Kuusamoon, 366 kilometriä, ja Keitele Timberille Kemijärvelle, etäisyys 240 km. Pitkiä kuljetusmatkoja, joiden korkeita kustannuksia Metsähallitus yrittää paikata erikoislupia vaativilla jättirekoilla – niillä ajetaan halpa kuitupuu Rovaniemelle, josta matka jatkuu junalla Kemin sellutehtaille. Valtion metsätalouden taloudellinen mielekkyys Ylä-Lapissa on varsin kyseenalainen heikon tuoton, vähäpuustoisuuden, pitkien kuljetusmatkojen ja korkeiden kulujen takia.
Nuorta harvennuspuuta löytyisi lähempääkin tuotantolaitoksia vähemmillä kuluilla ja vähemmällä fossiilisen polttoaineen käytöllä. Silti sellukattiloita täytetään myös hitaasti kasvaneella puulla kaukaa erämaista, vanhoista metsistä. Metsähallitus on puhunut ilmastoviisaasta metsätaloudesta. Tämä ei aivan sitä kyllä ole.
Kuten kuvista näkyy, luonnonmetsästä on saatu sellupinoihin monimuotoista puuta, kaikenkokoista ja -ikäistä, reilusti yli 200-vuotiaitakin runkoja. Ylläolevassa kuvassa oikealla näkyy myös monitoimikoneen hampaiden läpi kulkeneita monisatavuotiaita keloja. Ne on kaadettu ja pinottu tienvarteen, vaikka Metsähallitus on viime aikoina useaan otteeseen kertonut että "kuollutta puuta ei korjata enää lainkaan".
Kemin sellutehtaalle matkalla olevaa hitaasti kasvanutta luonnonmetsää, kaikenikäistä ja kokoista puuta.
Ehkä erikoisinta erämaametsien hakkuissa juuri nyt on hakkuiden suhde FSC-sertifiointiin. Metsäteollisuus on kertonut ettei se hanki puuta suuren yhteismetsän suunnittelemilta IFL-hakkuilta, ja metsänhoitoyhdistyksen mukaan teollisuus olisi keskeyttänyt kaiken puukaupan saamelaisalueen yksityismetsistä sertifikaatin edellyttämien riskien torjuntakeinojen kehittämisen ajaksi. Sen sijaan viereisillä valtionmailla jopa IFL-alueita voi näköjään hakata mielin määrin, ja teollisuus jostain syystä ostaa puut sen kummempia ihmettelemättä.
FSC-järjestelmän noudattaminen ja vanhojen metsien suojelu, varsinkin laajat erämaametsät, ovat kansainvälisesti kiinnostavia asioita. Metsäteollisuus ei toimi järin viisaasti hankkiessaan puuta Metsähallituksen hakkuilta tarkistamatta alkuperää.
Matti Liimatainen
Alakuva: monisatavuotiaita keloja tienvarren välivarastolla sellupinon takana. Metsähallituksen viime vuonna julkistamien uusien ympäristöohjeiden mukaan "kuollutta puuta ei korjata.".
Ei katsota vierestä, kun vanhojen metsien avohakkuut ja täysin riittämätön suojelu ajavat metsäluontomme ahtaalle. – ilmastosta puhumattakaan. Suojellaan metsiä yhdessä. Allekirjoita metsävetoomus nyt.
