Kysymyksiä ja vastauksia Suomussalmen Karttimonjoen hakkuista
Hakkuut Suomussalmen Karttimonjoella keskeytyivät mielenilmaukseen viime viikolla. Ympäristöministeri vaati tarkempaa selvitystä ja muistutti että luonnonmetsät on suojeltava. Kriittisesti hakkuisiin suhtautui myös Suomussalmen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Silti hakkuista ei vielä ilmeisesti ole päätetty luopua. Niinpä Greenpeacen, Elokapinan ja Luonto-Liiton metsaktivistit jatkavat päivystämistä alueella. Tähän on koottu kysymyksiä ja vastauksia aiheesta.
1. Mistä alueesta on kysymys?
Karttimonjoki sijaitsee Suomussalmella lähes itärajalla, Martinselkosen luonnonsuojelualueen ja eräkeskuksen lähellä. Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskus Luken tiedotteissa paikannimenä on käytetty Pirttivaaraa, jolla viitataan laajaan 5000 hehtaarin aluekokonaisuuteen. Hakattavat metsät sijaitsevat Karttimonjoen yläjuoksulla, Ala-Karttimojärven ja Peuro- järven välimaastossa kts. karttalinkki.
2. Mitä siellä hakataan?
Koko laajalla Pirttivaaran alueella, kuten muuallakin Suomessa hakataan monenlaista metsää. Kiistan kohteena ei ole koko alue, vaan sen vähät vanhat luonnonmetsät. Sillä tarkoitetaan tässä luonnontilaisen kaltaista vanhaa metsää, joka täyttää esimerkiksi vanhojen metsien suojeluohjelman määritelmät, Natura-ohjelman boreaalinen luonnonmetsä- luontotyypin määritelmän jne.
Kysymys on selkeästi ympäristöstään erottuvasta metsästä, jonka rakenteeseen ihmisen toiminta ei ole systemaattisesti vaikuttanut, vaikka vanhojen poimintahakkuiden jälkiä näkyykin. Yli 150- vuotiaassa metsässä on runsaasti lahopuuta, luonnontilaisen suon laitoja, lähteisyyttä, korpia, naavaa ja luppoa, uhanalaisia vanhojen metsien jäkälä-, sammal- ja kääpälajeja ja lintuja. Ei siis tavallista talousmetsää. Kuvagallerian kuvat ovat hakattavilta alueilta.
3. Luonnonmetsää, ikimetsää vai talousmetsää?
Metsähallitus kertoi viikonloppuna että ”Pirttivaara ei ole ikimetsää”. Pitää paikkaansa: laaja Pirttivaara- niminen 5000 hehtaarin alue on suurimmaksi osaksi läpeensä hakattua ja myllättyä talousmetsää. Sen sijaan kiistan kohteena on noin 0,6% alueesta eli 20-30 hehtaaria vanhaa metsää. Alueen suojeluarvot ovat maastossa todenneet Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonmetsätyöryhmän metsä- ja luontokartoitusammattilaiset. Metsien rakennetta ja suojeluarvoa kuvaa, että lyhyillä maastokartoituksilla on löydetty runsaasti vanhojen metsien uhanalaisia lajeja. Metsähallinnon ikätiedoissa metsän ikä on 150-200 vuotta, paikoin yli 200 vuotta.
4. Metsähallitus ja Luke sanovat, että uhanalaiset lajit on huomioitu - eikö se pidä paikkaansa?
Valitettavasti ei. Luken mukaan uhanalaisten lajien koordinaattipisteiden ympärille jää hakkaamatta 10 metrin puuryhmä. Lähtökohta menee samantien pieleen, sillä GPS-laitteen koordinaattivirhe voi helposti olla sama 10 metriä. Suojaavaa puustoa ei välttämättä jää lainkaan. Vaikka jäisikin, vanhan metsän uhanalaisten lajien elinympäristö on metsä, ei hakkuualueen säästöpuuryhmä. Hakkaamatta jäävän alueen pitäisi reunavaikutuksen takia teoreettisessa minimissäänkin olla valtapuuston pituus molempiin suuntiin, eli halkaisijaltaan vähintään 40 metrin ympyrä, GPS-virheellä korjattuna 60 metriä. Tämäkään ei suuremmalle osalle uhanalaisia riitä. Karttimonjoen hakkuualueilla on lajeja, joiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat Punaisen kirjan mukaan vanhojen metsien häviäminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet, esimerkiksi aarninappu, kantoraippasammal ja erakkokääpä.
Metsähallitus on kertonut: ”Suunnitelmia tarkennettu maastossa 6.10. Aallon ja Sulkavan sekä Metsähallitus Metsätalous Oy:n lajiasiantuntijan lajihavainnot huomioitu niiltä osin, kun eivät vaaranna Luken kanssa sovittua tutkimusasetelmaa.”
LUKE:n versio samasta kuuluu: ”Koealojen sijaintia on tarkennettu Metsähallituksen esityksen mukaisesti. Sijoittelussa on otettu huomioon Metsähallituksen ympäristöjärjestöiltä saama tieto alueen uhanalaisista lajeista.”
5. Hakkuualueet ovat ekologinen yhteys?
Karttimonjoen varren metsät on Metsähallituksen ns. alue-ekologisessa suunnittelussa merkitty olevan ekologinen yhteys. Tämä tarkoittaa suojelukohteita yhdistäviä alueita, joissa vanhojen metsien uhanalaiset lajit voivat elää ja siirtyä paikasta toiseen. Karttimonjoen vanhat metsät ovat jo nyt kapea (leveimmillään n. 400 metriä metsää ja kapeimmillaan enää 20 metriä metsää) aiemmilta hakkuilta säästynyt kaistale kahden luonnonsuojelualueen, Martinselkosen ja Öllörinsärkän välissä. Suurin osa tästä yhteydestä on nyt hakkuun uhkaamaa. Osa on jo hakattu, mm. vieri viereen tehdyillä aukoilla.
LUKE:n mukaan ekologisen yhteyden ”parhaat osat säästyvät”. Pyynnöstä huolimatta LUKE ei ole väitettään perustellut. Eikä se siihen pystyisikään, kun väite ei ole totta. Hakkuualueiden ulkopuolelle ei käytävän keskivaiheilla jää lainkaan hakkaamatonta metsää, ja monin paikoin yhteys kavennetaan noin kymmeneen metriin – avosuot toki jäävät hakkaamatta, ei niillä ole puustoakaan.
Hakkuissa puustoa viedään pois, jolloin lahopuujatkumo katkeaa ja heikkenee, pienilmasto ja varjostus kärsii ja metsän laatu vanhan metsän uhanalaisille lajeille yksinkertaisesti heikkenee, vaikka sen päinvastoin pitäisi vahvistua.
6. Tehdäänkö Karttimonjoella avohakkuita?
LUKE:n ja Metsähallituksen mukaan ei. Tämä johtuu siitä, että osa metsätalouden toimijoita kutsuu näitä normaalia pienempiä avohakkuita nimellä ”pienaukkokasvatus” ja katsoo niiden kuuluvan ns. jatkuvapeitteisen metsätalouden keinovalikoimaan. Metsässä liikkujalle ja suojaisaa pienilmastoa ja metsää vaativille uhanalaisille lajeille asia näyttäytyy toisenlaisena. Kuvia viime viikon hakkuista näet tässä. Kukin voi itse arvioida, onko ekologinen yhteys tässä säilynyt ja onko metsä säilynyt peitteisenä.
7. Hakkuillla tutkitaan ympäristöjärjestöjen toivomaa ns. jatkuvapeitteistä kasvatusta?
Niin tehdään, mutta osa koealoista on nyt sijoitettu vääriin paikkoihin. Pirttivaaran alueella on useita avohakkuuvapaan metsätalouden koealueita jotka kohdistuvat tavallisiin talousmetsiin. Hakkuut ja tutkimukset näissä ovat tervetullut vaihtoehto avohakkuumallille. Tämän ympäristöjärjestöt ovat Metsähallitukselle kertoneetkin.
Karttimonjoen hakkuualueet kuitenkin ovat suojelullisesti arvokkaita, harvinaisia luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä joiden suojelua kiirehditään EU:n biodiversiteettistrategiassa. Suomi on sitoutunut suojelemaan luonnon monimuotoisuutta ja torjumaan luontokatoa.
Jatkuvapeitteistä kasvatusta ei liene kovin kauaskantoista tutkia harvinaisissa luonnonmetsissä, koska niitä ei jatkossakaan pidä teollisesti hakata. Jatkuvaa kasvatusta tarvitaan maamme talousmetsiin vaihtoehtona avohakkuille. On vaikea nähdä, että hakkaamalla harvinaisia luonnonmetsiä saataisiin käyttökelpoista, yleisesti sovellettavaa tietoa tulevaisuuden hakkuita varten -ellei tarkoitus sitten ole jatkossa ottaa suojeltuja metsiä teollisten hakkuiden piiriin.
8. Onko hakkuista neuvoteltu ympäristöjärjestöjen ja Metsähallituksen kesken?
Hakkuista on neuvoteltu, mutta ilman tulosta. Osan hakkuista ympäristöjärjestöt hyväksyivät, osaa ei. Hakkuusuunnitelmiin tämä ei vaikuttanut. Suomen luonnonsuojeluliitto vetosi jo syyskuun alussa ettei hakkuita aloitettaisi. Hakkuiden aloittaminen 11.10. tuli ympäristöjärjestöille yllätyksenä, sillä meille oli annettu ymmärtää että asiasta keskustellaan vielä. 15.10. pidettiin palaveri Luken, Metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen kesken, mutta luonteeltaan se oli enemmänkin infotilaisuus. Kokous päättyi Metsähallituksen toteamukseen, että lopulta vastuu hakkuusta on Metsähallituksen.
9. Voisiko hakkuut siirtää sopivampaan paikkaan?
Tätä ehdotti Suomen luonnonsuojeluliitto jo aiemmin. Pirttivaaran koealueen koko on 5000 hehtaaria. Kiista koskee 20-30 hehtaarin aluetta. Jos 5000 hehtaarin alue on niin loppuun hakattu, että sen ainoat vanhemmat kuusikot ovat Karttimonjoen varren ekologisen yhteyden luonnonmetsät, voisi olla järkevää etsiä muualta paremmin sopiva koealue?
Luonto-Liiton metsäryhmäläisiä Karttimonjoella 18.10.2021. Kuva: Esa Moilanen
10. Mitä Karttimonjoella nyt tapahtuu?
Greenpeacen, Elokapinan, Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisten edustajien päivystys alueella jatkuu toistaiseksi. Toivomme että hakkuille löytyy vaihtoehtoinen kohde ja hakkuusuunnitelmista Karttimonjoella ja muissa luonnonmetsissä luovutaan.
11. Lisätietoja? Ota yhteyttä:
Blogin kirjoittaja: Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen matti.liimatainen at greenpeace.org
Metsien suojeluarvot, ekologiset yhteydet ja jatkuvapeitteinen metsien kasvatus: Metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, jyri.mikkola at sll.fi
Metsien suojeluarvot, luonnonmetsät ja uhanalaiset: Luonnonmetsätyöryhmän koordinaattori Ari Aalto, ari at aallokas.fi
