UPM ja Hämeenlinnan kaupunki aikovat taas hakata Taruksen retkeilyalueen vanhoja metsiä
Evon tulevan kansallispuiston vieressä olevalle Hämeenlinnan kaupungin omistamalle Taruksen retkeilyalueelle on taas ilmoitettu hakkuita. Hakkuisiin on menossa yli 100-vuotiaita pieniä metsiköitä retkeilyreitin varrelta, pitkospuiden ja polkujen ympäriltä. Samassa menisi nurin soidensuojeluun suunniteltuja kohteita ja uhanalaisten lajien elinympäristöjä.
Kuten tiedetään, Evolle suunnitellaan kansallispuistoa. Sitä kannattaa myös Hämeenlinnan kaupunki, kesän uutisten mukaan sillä varauksella että kaupungin omat hakkuut Evolla saavat jatkua (miksipä eivät sinänsä saisi, puistohan perustetaan valtion maille). Kaupunki itse omistaa tulevaan kansallispuistoon koillisessa rajoittuvan Taruksen retkeilyalueen. Siellä ei ole pysyvästi suojeltuja metsiä lainkaan. Muutamia suojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä on silti säilynyt. Mutta suurinta osaa niistä uhkaavat hakkuut. Hakkuuoikeudet ovat UPM:n hallussa.
Loppuvuodesta 2019 esillenostamamme avohakkuusuunnitelmat Taruksella herättivät ansaittua huomiota. Avohakkuut Ilves-retkeilyreitin varren toistasataa vuotta vanhoissa metsissä menivät tuolloin jäihin. Pakkohan se oli; hakkuu olisi ollut ristiriidassa UPM:n käyttämän FSC-metsäsertifioinnin vaatimusten kanssa mm. alueilta löydettyjen uhanalaisten lajien takia.
Vaan miten lienee. Nyt Taruksen metsiin on tehty uusia hakkuuilmoituksia. Avo- ja siemenpuuhakkuita on taas sijoiteltu juuri retkeilyreitin varteen, edellisten suunniteltujen hakkuiden lisäksi ja jatkoksi.
Koneen Säätiön rahoittaman Luonnonmetsätyöryhmän kartoittajat kävivät kesällä katsomassa mitä hakkuisiin on menossa. Mielenkiinnosta kävin itsekin viime viikolla vilkaisemassa. Ja samaahan siellä oli kuin viimeksi: uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja suojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä.
Retkeilyreitin varren hakkuut pienennetään alle kahden hehtaarin kokoiksi, kertoi UPM viimeksi kun suunnitelmat paljastuivat.
Iso-Kelkute-järven pohjoislaidalla on kaksi yli 100-vuotiaan metsän saareketta. Ne ovat hieman alle kahden hehtaarin kokoisia. Läpi kulkee retkeilyreitti pitkospuineen. Nyt nämä ainoat säilyneet vanhan metsän sirpaleet aiotaan avo- ja siemenpuuhakata kokonaan pois. Yli kahden hehtaarin hakkuuta ei olisi voinut tehdäkään - ei ole enempää mistä hakata. Toisella kuviolla järven rantaan näyttäisi jäävän suojavyöhyke, joka kartan mukaan on lähinnä puutonta tai pienipuustoista suota. Vanha metsä lähtee käytännössä kokonaan. Puolet pienemmän metsäsaarekkeen hakkuusta kohdistuu soidensuojelun täydennysohjelman rajaukselle.
Yläkuvat: Kivelänahon pohjoispuolella on retkeilyreitin varressa säästynyt tasan 1,9 hehtaarin kokoinen saareke yli 100-vuotiasta metsää. Se on merkitty avohakattavaksi kokonaan, mitä nyt keskelle jää pieni säästöpuuryhmä suurella linnunpöntöllä varustetun puun ympärille. Ymmärrettävästi tämäkin hakkuuala oli helppo "pienentää" alle kahden hehtaarin. Lopputulos on se, ettei reitin varteen tässäkään kohtaa jää vanhaa metsää lainkaan. Mutta iloitkoon retkeilijä sitten siitä, että hakkuuala on UPM:n mainostama alle kaksi hehtaaria (olkoonkin että se on edelleen suurempi kuin keskimääräinen avohakkuu Suomessa).
Erikoisempi on avohakkuualan rajaus Kelkutteenojalla (kuvat ja kartta alhaalla). Tämä hakkuuala on 0,5 hehtaaria, mutta se on tehty saumattomaksi jatkoksi eli laajennukseksi kaksi vuotta sitten ilmoitettuun 2,6 hehtaarin avohakkuuseen. Ensin UPM siis lupasi pienentää hakkuualueen alle kahteen hehtaariin, mutta suurensi sen nyt yli kolmeen. Hakkuu tulisi noin 20 metrin päähän Ilvesreitistä, paikkaan jossa reitti kulkee komean harjun päällä ja alhaalla levittäytyy upea, yli 100-vuotias järeä korpikuusikko purolaaksoineen. Puolet laajennetusta hakkuusta kohdistuu soidensuojelun täydennysesityskohteeseen.
Luonnontilaiset pienvedet ja korvet ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia, todella harvinaisiksi käyneitä luontotyyppejä. Ei näitä huvikseen ole soidensuojelun täydennysohjelmaan viranomaistyönä esitetty. UPM tietää varsin hyvin, että korpien hakkuu on jo sertifioinnin mukaan ehdottomasti kielletty, ja myös niiden reunaan asti avohakkaaminen, koska ominaispiirteiden on säilyttävä. Tästä nimenomaisesta hakkuukohteesta on yhtiön kanssa keskusteltu. Maastossa on nähtävissä edellisen avohakkuun reunanauhoitus keskellä korpipainannetta. Sekään ei riittänyt, vaan nyt tuota järjenvastaista hakkuuta oltaisiin vielä laajentamassa. Mitä ihmettä siellä UPM:ssä tapahtuu?
Hämeenlinnan kaupunki voisi edelleen päättää, että retkeilyalueen vähät vanhat metsät jätetään hakkaamatta. Se voisi myös myydä nämä muutamat kymmenet hehtaarit vanhaa metsää soidensuojelu- ja Metso- suojeluohjelmaan, ellei tuhannen hehtaarin retkeilyalueella kuntapäättäjien mielestä nyt edes vähän voida tinkiä tehometsätaloudesta, kaupungin omalla kustannuksella yhteiseksi hyväksi. Taruksen retkeilyalueen vetovoimaa vähäisten vanhojen metsien hakkuut reittien maisemista eivät lisää. UPM voisi päättää, ettei toteuta asiakkaidensa kestämättömimpiä hakkuutoiveita – tai ettei ainakaan itse suunnittele asiakkaalleen sellaisia.
Teksti ja kuvat: Matti Liimatainen, metsävastaava / Greenpeace
Ilmakuvat: Pietu Arvola
