Metsäretkikohteita Itä-Uudellamaalla
Metsäretki virkistää, jos kohteen valitsee oikein. Kansallispuistot ovat täynnä ja ruuhkia pitäisi välttää. Niinpä esittelemme nyt muutaman vähemmän tunnetun retkikohteen itäiseltä Uudeltamaalta, Loviisasta. Vaikka koronaraja on nyt avattu, ei matkustamista pois Uudeltamaalta suositella. Näissä metsissä Uudenmaan asukki pysyy vielä rajan oikealla puolella. Julkaisemme lähiviikkoina retkikohdesuosituksia myös muualle Suomeen.
Valitut kohteet ovat osittain suojeltuja ja niihin liittyy suojelemattomia osia. Ne ovat esimerkkejä siitä, miten suojelua tarvittaisiin lisää.
Kukuljärvenkalliot
Kukuljärven ympäriltä löytyy suojeltua (kartassa tumma vihreä) ja suojelematonta (vaalean vihreät alueet) vanhaa tai muuten eri tavoin arvokasta metsää ja komeita kallioita. Järven eteläpuolella kiertää retkeilyreitti. Järven pohjoispuolen hienoja vanhoja metsiä uhkasivat vuonna 2012 metsäyhtiö Tornatorin avohakkuut, mutta ympäristöjärjestöt tulivat viime hetkellä väliin ja yhtiö päätyi myymään metsät suojelualueeksi.
Suojelualueen raja on järven eteläpuolella keinotekoisen suoraviivaisesti vedetty keskelle metsäyhtiön omistamia hienoja kalliometsiä, joten laajennusvaraa olisi. Samoin suojelua pitäisi lisätä järven itäpuolella, jossa metsät ovat Loviisan kaupungin omistamia. Niiden suojeluarvoja on selvitetty vuonna 2018 ja ehdotettu suojelualueiksi, mutta ainakaan vielä suojelusta ei ole tietoa. Loviisan kaupunki on viime vuonna jo avohakannut toisaalla omistamiaan, itse teettämissään selvityksissään suojelunarvoisiksi todettuja alueita. Toivottavasti Kukuljärvellä ei käy näin.
Suomalaisen suojelupolitiikan yksi paradoksi on, että suojeluarvot usein tunnetaan ja ne on jopa selvitetty virallisesti, mutta koska suojelu on vapaaehtoista, voivat jopa yhteisöomistajat kuten kunnat ja kaupungit valita myös hakkuun. Ihan kaupunkipäättäjien, tai pikemminkin metsäosaston mieltymyksen ja metsän”hoidon” neuvonnan mukaan. Vaikka suojelusta olisi tarjolla sama rahallinen korvaus kuin hakkuista saataisiin. Moraalista ja yhteiskuntavastuusta puhumattakaan.
Harakkasuo
Vuonna 2013 havaitsimme avohakkuusuunnitelmia Loviisan Harakkasuolla. Kävimme katsomassa, totesimme suojelunarvoisiksi, pyysimme Tornatoria mieluummin suojelemaan. Tiet oli jo aurattu hakkuualueille, mutta yhtiö totesi että voidaanhan asia selvittää. Hakkuut jäivät tekemättä ja seuraavana vuonna metsä suojeltiin. Suojelualueen pohjoispuolella on hieno Ukonkallio, jonka laelta löytyy kaikille avoin kota ja tulipaikka.
Haukkakallio
Harakkasuolta itään sijaitsee yksi luonnonsuojelun ja maiseman kannalta valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kohde, Haukkakallio. Kalliokiipeilijöiden kehuman kallioalueen laella ja liepeillä on valtion ja Tornatorin omistuksessa vanhoja metsiä, joiden sijainti näkyy karkeasti oheisella kartalla. Minkäänlaista suojelualuetta kohteella ei jostain syystä kuitenkaan näytä olevan.
..ja ne tavallisemmat talousmetsät
Harakkasuon suojelualueelta koilliseen aukeaa sitten toisenlainen todellisuus. Suojelualueen koko on 22 hehtaaria. Kuten useimmissa tapauksissa Etelä-Suomessa, myös täällä suojelualuetta ympäröivät läpeensä käsitellyt tehometsätalousalueet. Viime vuonna suojelualueen koillispuolelta avo- ja siemenpuuhakattiin kerralla lähes 32 hehtaaria metsää yhdessä palassa. Keskimääräisen eteläsuomalaisen avohakkuun väitetään olevan alle 1,5 hehtaaria, joten kovaa on meno.
Retkeilyä täällä ei pahemmin kehtaa suositella, vaikka metsätalouden edustajien mielestähän se tavallisin talousmetsä on kaikessa kestävyydessään ja monikäyttöisyydessään kauneinta. Toki, kukin mieltymystensä mukaan – tervemenoa näihin maisemiin jos sielu sietää! Monelle politiikolle ja suomalaisen metsätalouden kestävyysliirumlaarumeihin uskovalle tekisi joskus hyvää käydä katsomassa tällaisiakin alueita. Ne konkretisoivat sen, miksi suojelualueita oikeasti tarvitaan lisää.
1,5 kilometriä koilliseen tältä hirmuaukolta, kohti Kukuljärveä on äskettäin avohakattavaksi ilmoitettu louhikkoiseen rinnemetsään 11 hehtaarin avohakkuu (punainen ympyrä ylläolevassa kartassa). Ilmakuvan ja kartan perusteella avohakkuualueella on mielenkiintoisia maastonmuotoja sekä pieni luonnontilainen räme, joka olisi jäämässä avohakkuun keskelle. Ehkä käyn täällä itse lähipäivinä ennen hakkuukoneita katsomassa olisiko metsästä suojelukohteeksi. Käy sinäkin, hyvä lukija.
Hakkuuilmoitukset löytyvät Suomen metsäkeskuksen sivuilta.
Ryttarjärvi – Sipulikallio – Kirkkokallio
Tässä on pieni ja varsin tuntematon, taatusti ruuhkaton kohde Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla. Erityisen hiljainen paikka ei ole, sillä moottoritie sijaitsee noin puolen kilometrin päässä. Alue on mosaiikkimaisesti suojeltuja ja suojelemattomia kallioita ja metsiä. Pieni luonnonalue on esimerkki kohteesta, jossa suojelualueet kattavat vain noin puolet arvokkaasta alueesta, ja jossa vielä pystyttäisiin laajentamaan suojelua. Tämäkin kohde on valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu kallioalue.
Sipulikallio on metsäyhtiö Tornatorin yksityinen suojelualue. Valtiolle on hankittu suojelutarkoituksiin kaksi metsäkiinteistöä joista toinen kattaa Kirkkokallion itä- ja koillisreunat. Näitä suojelupalstoja ei näy karttapaikan kartoilla, mutta tässä kartassa ne on merkitty tummanvihreällä. Yksi näkemys suojelunarvoisesta aluekokonaisuudesta on rajattu vaaleanvihreällä.
Retken voi aloittaa helpoimmin Sipulikallion suojelualueelta. Suojelualueen ympäristön metsät on viime vuosina harvenneltu tasapäisiksi talouspuustoiksi kaikista ilmansuunnista, lounaassa sijaitsevaa, yksityisen omistamaa palstaa lukuunottamatta. Suojelualueen kallioilta on kuitenkin hienot näkymät kauas Ahvenkoskenlahdelle merelle. Parempia metsiä ja hienoja kalliokkoja löytyy Ryttarjärven etelä-, kaakko- ja lounaispuolilta.
Helppo retkikohde tämä ei ole, vaan maasto voi olla tottumattomalle vaikeaa. Polkuja ei ole, jyrkkiä maastonmuotoja sen sijaan paljon. Etelänpuoleiselta maisemaltaan eheän ja yhtä mökkiä lukuunottamatta rakentamattoman Ryttarjärven ympäri voi kiertää noin kolmen kilometrin lenkin alkaen Sipulikallion suojelualueelta ja edeten järven hakkaamattomia rantoja, kiertäen Kirkkokallion eri reunoja.
Vinkkejä retkikohteiden valintaan
Retkien suunnittelussa kätevä apuväline on Metsähallituksen erinomainen retkikartta.fi -palvelu. Se näyttää viralliset retkeilyreitit (esimerkiksi yllämainitun Kukuljärven polun), valtionmaat, suurimman osan suojelualueista ja valtionmaiden ns. erityiskohteet eli pienialaisemmat suojelukohteet ja virkistysmetsät. Karttapalvelun ainoa harmillinen puute on se, että yksityiset suojelualueet eivät näy. Niinpä esimerkiksi tässä blogissa nyt esitellyt Kukuljärvi ja Harakkasuo eivät siellä näy.
Ympäristöjärjestöjen metsakartat.fi -sivulta löytyy suojelunarvoisia mutta suojelemattomia kohteita. Karttaa ollaan uusimassa myöhemmin tänä vuonna käytettävyyden parantamiseksi, mutta sivusto toimii nytkin, joten retkikohteita kannattaa vilkuilla sieltäkin. Moniin sivuilla olevista kohteista on kohdistunut pahojakin hakkuita viime vuosina, joten metsien tilaa kannattaa tutkailla myös maanmittauslaitoksen karttapaikan melko ajantasaisista ilmakuvista ennen maastoon menoa.
Hyviä metsäretkiä kaikille!
Matti Liimatainen
