Yhtiö kertoo tavoittelevansa lahopuun määrän kaksinkertaistamista talousmetsissään. Jatkossa yhtiön mailla olisi siis teoriassa 10 m3 lahopuuta hehtaarilla. Ihan hyvä tietysti. Luonnontila.fi -sivulta tosin voimme lukea, että tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa on havaittu uhanalaisten kääpälajien puuttuvan alueilta, joilla lahopuuta on alle 20 m3/ha. Mutta jospa tämä vähä lahopuu nyt edes keskitettäisiin joihinkin metsiin siten, ettei sitä sirotella aivan tasaisesti kaikkialle. Saa nähdä.
Mutta tärkeämpää olisi nyt jo vain lopettaa suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuut ja suojella ne. Ilman tätä perustyötä ei auta, vaikka miten sorvattaisiin tappeja ja jätettäisiin yksinäisiä tekopökkelöitä avohakkuualueille. Tai että avohakkuualueilla on lahopuita, mutta ei metsää ympärillä. Viime viikolla kerroimme blogissamme yhdestä UPM:n hakkaamasta runsaslahopuustoisesta suojelunarvoisesta metsästä. Tänään esittelyssä toinen metsä, jota hakkuu uhkaa.
Kalinojalta etelään, Pälkäneen ja Hämeenlinnan rajalla on aukkojen, taimikoiden, harvennettujen talousmetsien ympäröimänä pieni kuusimetsä, josta saisi hyvän eteläsuomalaisen suojelukohteen, noin 11 hehtaarin kokoisen Metso-suojelualueen. Siellä on lahopuuta välillä 5m3 - reilusti yli 20 m3 hehtaarilla. On luonnontilaisia korpijuotteja, pienialaisia kallioita ja monin paikoin runsaasti järeää haapaa. Jokunen vanha kilpikaarnainen aihkimäntykin.
Vaan kuinka ollakaan, on myös avohakkuusuunnitelmat. Kävimme kartoittaja Ida Korhosen kanssa katsomassa. Metsässä huomio kiinnittyy siihen, että se on kylvetty aivan täyteen Säästä-Suojele- nauhoja ja avohakkuun punaisia reunanauhoja. UPM:n metsäosasto vastasi ystävällisesti tiedusteluuni kohteesta ja lähetti tarkemmankin kartan joka vahvisti maastossa nähdyn: metsä on tarkoitus pirstoa toisiaan sivuavilla, mutkittelevilla aukoilla siten, että osa kaikkein lahopuustoisimmista kohdista jää aukkojen väliin. Mutta eihän se niin toimi.
Tappi vai suojelu?
Aamun HS:n etusivun oli tänään ostanut UPM. Mainos kertoi istutustapeista, joihin on ympätty uhanalaisia kääpiä. Näillä pitäisi luontokatoa rauhoitella. Ongelma on kuitenkin se, että suojeltuja metsiä on liian vähän, eikä suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita ole lopetettu. Tässä kerromme yhdestä hakkuun uhkaamasta UPM:n metsästä.
Luonnontilaisen korpijuotin yli on kuitenkin vietävä koneet hakkuulle. Korkean rinnenyppylän ja korven väliin on tulossa avohakkuu. Suurinta osaa hakkuista ei pääse tekemään muuten kuin ylittämällä korpijuotti koneilla. Kuitenkin näiden pitäisi UPM:n käyttämän FSC- sertifikaatin mukaan olla suojeltuja kohteita. Yhtenäinen vanha kuusikko pirstottaisiin pilalle. Vanha metsä olisi täynnä avohakkuiden reunavaikutusta.
Metsässä oli yhden haavan juurella liito-oravan papana. Se ei ole ihme, sillä kyse on lajille hyvin sopivasta elinympäristöstä, järeästä kuusikosta jossa siellä täällä on suuria haapoja ja haaparyhmiä. Kävelyn ohessa vastaan tuli myös muutama muu vanhan metsän indikaattorilaji.
Ihmetystä herättää tälläkin kohteella se, että ei kai nyt miljarditulosta tekevän pörssiyhtiön puu voi oikeasti olla näin tiukassa? Että kokonaista metsää ei ole varaa säästää, vaan sinne täytyy suht isolla vaivalla vääntää metsäkuvion osakuvion osakuvioita avohakattavaksi, noin 3 hehtaarin verran. Osa metsästä on jo UPM:n itse suojelukohteeksi rajaamaa. Paljoa ei puuttuisi. Jospa tässä järki voittaisikin.
Eteläsuomalainen metsäluonto ei niinkään kipeästi nyt kaipaa tappeja ja tekopökkelöitä. Se kaipaa tällaisten selkeiden arvokohteiden suojelua.
Käykää katsomassa Kalinojan metsää kun vielä ehditte. Karttakuvat löytyvät yläpuolelta galleriasta ja karttapaikkalinkki on tässä.
Matti Liimatainen
Metsävastaava