Lapinjärven hakkuita on viime vuosina perusteltu milloin mitenkin. On ollut hyönteis”tuhoa”, tutkimusta, metsän elinvoimaa.. Tällä kertaa Metsähallitus haluaa harventaa ja aukottaa vanhoja kuusikoita, jotta suomalaisen kuusen geneettinen monimuotoisuus säilyy. (Kuinkahan metsiemme geenivarat selvisivätkään jääkaudelta nykypäivään ennen suomalaista metsänhoitajaa?)
Geneettisen monimuotoisuuden suojeluun on perustettu erityisalueita: ”Geenireservimetsä on alue, jossa suojellaan tietyn puulajin perimää mahdollisimman monimuotoisena luonnon olosuhteissa, alkuperäisellä kasvupaikalla.”
Geenivarojen suojelu on tarpeellista. Mutta toteutustapa on nyt metsänhoitajan ja selluntuottajan: luonto tarvitsee ohjausta, hakkuita ja hoitoa. Kuria ja järjestystä. Itse se ei osaa säilyttää geenejään, monimuotoisuuttaan, elinvoimaansa, ei mitään. (Kysytäänpä jälleen: miten metsät selvisivät jääkaudelta nykypäivään ennen suomalaista sellupuun kasvattajaa?)
Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen sivuilla runoillaan kaikenlaisia perusteita hakkaamiselle - nyt tarvitaankin lisää taimia metsään. Laitoksen tiedotteen mukaan hakkuilla tehdään ”kasvutilaa uudelle taimiainekselle, jotta luonnon valintaprosessi voi jatkua.”
Luonnon valintaprosessi siis pysähtyy, jos kaikkivoipa metsänhoitaja ei auta. (Hyvä lukija, anteeksi toisto, mutta miten ihmeessä nämä prosessit pysyivät käynnissä ennen suomalaista metsänhoitajaa läpi vuosituhansien?)
