”Varovaiset hakkuut” Saimaan rantojen ja saarien suojelualueilla

Varovaisia hakkuita?

Etelä-Suomen yksityismaiden avohakkuiden keskikoon väitetään olevan 1,4 ha, valtionmaiden 2 ha ja keskimääräisen yleiskoon 1,75 ha. Katosselän rantojen ja saarien hakkuualat ovat nyt olleet lähes poikkeuksetta monta kertaa näitä keskimääräistä avohakkuuta suurempia: Oravasaari 5,43 ha ja 1,87 ha, Hiusniemi 5,81 ha, Huosiussaari 4,86 ha, Toratinsaari 1,35 ha ja 4,41 ha ja Haisiinkangas 2,12 ha.

Hakkuut tehdään pääsääntöisesti rantaan asti, oltiin sitten niemessä, saaressa tai pitemmällä mantereen pätkällä. Hakkaamatta jää kallioisimpia kohtia ja yhden - kahden puun rivi rantaan. Tässä galleriassa on aluksi suojelualueen rajaus, tämän blogin kuvauspaikkojen sijainnit ja vuosien 2021-2022 sekä 2004-2022 metsänkäyttöilmoitukset alueella sekä yleiskuvia hakkuista. Oravasaaren avohakkuut ovat vielä tekemättä.

Hakkuut eivät siis kokonsa puolesta ole varovaisia nähneetkään. Entäs muu toteutus? Siihen mahtuu ainakin uhanalaisen luontotyypin avohakkuita.

Yhdellä maastossa tarkastetulla kohteella havaittiin, että Tornator oli avohakannut yhtiön käyttämän FSC-sertifikaatin suojeleman korven (joka myös on uhanalainen luontotyyppi kuten kaikki korvet Etelä-Suomessa – ja kyllä, ennallistamisen tarve olisi kova) sekä muita sertifioinnin säästämäksi vaatimia kosteita, kasvillisuudeltaan ympäröivistä alueista selkeästi erottuvia painanteita.

Korven yli oli avohakkuun lisäksi kauttaaltaan ajettu metsäkoneilla. Kaksi tervaleppää oli sentään maltettu jättää säästöpuiksi. Kaadettu oli lähes kaikki haavat, myös yli 40 cm järeät, joiden säästämisen tärkeydestä metsäala on itseään tsempannut jo kolmattakymmenettä vuotta. Korven ja kosteikkojen hakkaaminen on yllättävää – ne erottuvat maastokartastakin aivan selkeästi jo suunnitteluvaiheessa. Mutta toisaalta – tätä kuuden hehtaarin niemenkärkeä ei päässyt kesäaikana hakkaamaan kuin suojellun korven kautta. Niinpä se piti avohakata ja sen halki linjata ajourat toinen toisensa viereen – viimeistään korjuukone olisi uponnut auttamattomasti pehmeään suopohjaan jos olisi kuljettu vain yhtä ajouraa pitkin. Sertifioinnin ehtoja rikotaan silloin kun se tekijälle sopii, eikä tästäkään tapauksesta seuraa kuin korkeintaan ns. lievä huomautus.

Päivitys 26.10. Toisin kuin aiemmin väitin, ei em. korven hakkuu ollut Naturassa kielletty. Tällä Natura-alueella nimittäin suojelun perusteena eivät olleet puustoiset suot, vaikka niitä alueella onkin. Monella muulla Natura-alueella niiden hakkuut on kielletty, koska kyseessä on EU:ssa suojeltava luontotyyppi. Tämä 2126 hehtaarin verran suojelluksi metsäksi tilastoitu Natura-alue kuitenkin suojelee vain saimaannorppaa, vesiä, kallioita, ja 74 hehtaarin verran harjumetsien kasvillisuutta, sillä sitä perustettaessa alueelta ei mukamas tunnettu muita Naturan suojelemia luontotyyppejä - koska ei oltu selvitetty. Niinpä siellä on nyt järjenvastaisesti sallittu sellaisten suojeltujen luontotyyppien hakkuut, mitä monella muulla alueella ei sallita.

Näissä hakkuissa ei siis ole käytännössä yhtään mitään varovaista. Alueiden kutsuminen suojelluiksi metsiksi on harhaanjohtavaa tilastointia. Perusteluna on joskus kuultu, että muutkin maat Euroopassa tilastoivat suojelluiksi alueita, joilla hakkuut on sallittu, joten miksi ei Suomikin. Se ei selitä sitä, miksi nämä rakentamiselta, ei hakkuilta, suojellut kohteet piti tarkoituksella ottaa mukaan juuri metsiensuojelutilastoihin, ja miksi virallinen Suomi haluaa totuudenvastaisesti väittää, että näillä alueilla vain ”varovaiset hakkuut” olisi sallittu. Jos muut tilastoivat hölmösti, miksi meidän pitäisi? Ja ennenkaikkea, miksi meidän täytyy tietoisesti johtaa harhaan siinä miten alueita käytetään metsätalouteen?

Kerrataan mitä suojelutilastojen laatuseloste kertoo:

1B) Muut lakisääteiset suojelualueet

Suojelualueiden tavoitteena on pysyvä luontoarvojen suojelu. Alueiden rauhoitusmääräykset perustuvat säädöksiin ja maankäytön rajoitukset ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Luonnonhoidon lisäksi voidaan joillakin suojelualuetyypeillä sallia varovaisia hakkuita, jotka eivät vaaranna alueen metsien suojelutavoitetta.

”Voidaan sallia varovaisia hakkuita” on tyhjä kirjaus, koska ehdottomalla valtaosalla näitä alueita sallitaan aivan tavalliset hakkuut ilman mitään kokorajaa ja ilman yhtään mitään muutakaan rajoitetta. Vain alueilla erikseen tiedossa olevat erityisesti suojellut luontotyypit jätetään hakkuiden ulkopuolelle. Kaikkien sijaintia tosin ei edes tiedetä, koska kaikkia kohteita ei ole kunnolla kartoitettu. Mutta alueet kokonaisuudessaan kirjataan suojelluiksi.

Miksi näin tehdään, kun Suomen metsien suojelunhan piti olla maailman huippua? Miksi emme pärjää rehellisillä tilastoilla?

Asiasta jo kysyttiin twitterissä ja joku arveli, että tilastoinnissa olisi tässä kohtaa kyse vaikkapa yksittäisen virkamiehen epähuomiossa tekemästä kirjauksesta. Ei ole, vaan asia nimenomaan päätettiin vuosina 2014–2015 kokonaisen työryhmän työnä. Näitä alueita ei aiemmin tilastoitu suojelluksi metsiksi, mutta Suomelle tuli jostain syystä tarve kaunistella tilastoja. Työn teki työryhmä, johon kuului peräti yksi edustaja Ympäristöministeriöstä, loput olivat Maa- ja metsätalousministeriön, Metsäkeskuksen, Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen edustajia. Työryhmä kuuli työssään asiantuntijoina ainoastaan Metsäntutkimuslaitosta.

Enemmistö suomalaisista vastustaa avohakkuita. Suojelun lisäämiselle on laaja kannatus. Suojeltujen metsien määrä arvioidaan usein suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Osansa siinä lienee tilastoilla ja esimerkiksi maastokartoilla, joissa näidenkin Saimaan alueiden kohdalla lukee vihreällä luonnonsuojelualue ja ympärillä kulkee paksu vihreä rajalinja ikään kuin erottamassa ne viereisistä talousmetsistä.

Mikähän poru siitä syntyisi, jos nämä hakkuut olisivat yleisemmin tiedossa? Auttaisiko tämä metsätalouden ns. sosiaalista hyväksyntää. Rohkenen epäillä. Linkkiä tähän blogiin saa mielellään jakaa.

Teksti ja maantasan kuvat: Matti Liimatainen, metsävastaava, Greenpeace matti.liimatainen at greenpeace.org

Ilmakuvat: Karri Tahvanainen

Ps. Lisätään loppuun ns. vastuuvapauslauseke, ettei kenellekään jää väärää käsitystä: hakkuut ovat ihan laillisia ja voimassa olevien metsäalan itselleen laatimien metsänhoitosuositusten mukaisia. Ne täyttänevät PEFC-sertifioinnin omavaatimukset, mikä ei paljoa vaadikaan, ja kahta tahallista poikkeusta lukuun ottamatta todennäköisesti myös toisen sertifikaatin FSC:n ehdot.