Suomen piti olla maailman parhaan metsätiedon ja vastuullisimman metsätalouden maa. Siihen kuuluu myös maailman tai ainakin EU:n paras metsiensuojelu. Miksi sitten kaikille eivät tosiasiat riitä, vaan suojelun määrää liioitellaan jatkuvasti? Jälleen suurinvestointeja tehneen MetsäGroupin toimitusjohtaja Ilkka Hämälän haastattelussa 30.9.2022 kerrotaan Suomen metsistä olevan tiukasti suojeltu 20%. Näin asia ei ole, vaan todellinen luku löytyy väliltä 9,8 – 11,3%.
Viime vuosina trendi on ollut, että kun karttuva ekologinen tieto korostaa tarvetta lisätä suojellun metsän määrää, tilastoja täytetään siten että prosentit kasvavat ja etenkin niiden esittämistä eräällä tavalla hämärretään. Tapoja on useita; suojeltujen metsien kategoriaan esim. luetaan mielellään puuttomat joutomaat. Tilastoidaan metsiä, joissa käytännössä normaalit metsätaloudelliset hakkuut ovat sallittuja tai suojelupäätös on pysyvyydeltään epävarma ja/tai epämääräinen.
Esimerkki jälkimmäisistä ovat tilastoidut talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet. Kaikkien niiden rinnastaminen varsinaisiin suojelualueisiin on hankalaa, esimerkiksi siksi, että osassa tapauksia alueiden rajaukset voivat olla hyvinkin pieniä ja valinta- ja rajausperusteet satunnaisia, jolloin ne eivät ekologiselta vaikuttavuudeltaan vastaa suojelualueita. Omistajien omilla päätöksillä suojellut kohteet eivät välttämättä ole pysyviä päätöksiä, vaan voivat muuttua suhdanteiden tai omistajan vaihtuessa. Ns. metsätuholain tulkinta on johtanut viime aikoina siihen, että luonnollisen myrskyn lisättyä lahopuuta tällaiseen ”suojeltuun” metsään se onkin päätynyt hakkuukohteeksi. Vaikka tilastoissa se on ja pysyy suojeltuna. Tilastoluokkaan mahtuu kyllä myös tällä hetkellä uskottavasti suojeltuja kohteita, esim. Metsähallituksen talouspuolen hallinnoimat suojelumetsät tai ns. dialogikohteet.
Erikoisin suojelutilastoja hämärtävä luokka on ”Luontoarvojen suojelua tukevat metsät”. Esimerkki näihin luettavista kohteista löytyy kuvineen täältä ja toinen täältä. Näitä ei tilastoissa lueta ”Suojellut metsät”- luokkaan, mutta ne esitetään kuitenkin ”Metsien suojelu”- tilaston osana. Vaatii sekä tarkkuutta että rehellisyyttä tilastotiedon käyttäjältä.
Kysyin asiasta samantien. Talouselämän jutun kirjoittanut toimittaja Petri Koskinen kertoi tarkistaneensa jutussaan esitetyn väitteen ”Suomessa tiukasti suojeltua pinta-alaa on metsistä vasta 20 prosenttia.” Hänen mukaansa ”Väite ei ole yksiselitteisesti väärin, koska erilaisia suojelukategorioita on paljon.”.
Väite ei pidä paikkaansa millään tavalla. Siinä on valitettavasti väärin kaikki. Erilaisia kategorioita on paljon, mutta Suomessa ei ole millään lailla – ei tiukasti, ei edes lievästi - suojeltua pinta-alaa metsistä 20 prosenttia.
Laskemalla yhteen kaikki mahdolliset suojelluiksi luokitellut metsät päästään tilastolukemaan 12,6%. Tähän kuuluvat niin hakkuilta suojellut alueet ja kohteet kuin ne missä hakkuut ovat sallittuja, ja väliaikaisesti, pysyvästi, lakisääteisesti ja eri omistajien omilla tarvittaessa lakkautettavilla päätöksillä suojellut alueet sekä käytännössä usein aivan normaalisti hakattavat Natura-alueet. Tiukasti suojeltuja nämä eivät ole.
Jos tähän vielä lisätään kolmas kategoria, ”Luontoarvojen suojelua tukevat metsät” päästään kokonaislukemaan 18%. Ehkä MetsäGroupin Hämälällä oli mielessä tämä luku, ja Lapin lisänä varmuuden vuoksi vielä pari % päälle? Mutta suojeltuja metsiä ne eivät ole.
Jos vielä jotenkin yritämme ymmärtää toimitusjohtajan esittämää 20% lukua, voidaan lisätä prosentteihin metsätalouden maahan luettavat puuttomat joutomaat sekä muut maat, joihin kuuluvat vielä suojelu- ja erityiskohteille jääneet vanhat sorakuopat ja tiet. Nyt ollaan sitten tasan 20% lukemassa. Mutta edelleenkään ne eivät ole metsää eivätkä suojeltuja.
Voisi ajatella ettei MetsäGroupin toimitusjohtajan tarvitse olla niin tarkkana. Sattuuhan sitä, että jotain oman ydinosaamisen ulkopuolella olevaa asiaa arvioidaan tuplasti suuremmaksi tai pienemmäksi. Hämälä kuitenkin toimii metsäalalla ja vieläpä haastattelussa nimenomaan pelkää suojelua joten voisi nyt ajatella hänen asiasta jotain vähän paremmin tietävän tai ottaneen selvää. Tehkääpä ajatusleikki: jos Greenpeace kertoisi että Suomessa avohakataan vuodessa tuplasti enemmän metsää kuin tosiasiassa tehdään, niin minkälainen ulina ja öyhötys siitä seuraisi? Tai jos väittäisimme Suomessa olevan suojeltua metsää vain puolet siitä mitä tuolla oikeasti on?
Kasvullista metsämaata ja kitumaiden metsiä on hakkuilta suojeltu lakisääteiset suojelualueet ja em. talousmetsien ei-hakattavat monimuotoisuuskohteet mukaanlukien 11,3% niiden kokonaisalasta. Tästä tiukkaa, kaikki hakkuut poissulkevaa, lakisääteistä ja siten pysyvää suojelua on 9,8%.
Kasvullisen metsämaan osalta luvut ovat vielä pienemmät. Matkaa niin kansallisiin kuin kansainvälisiin suojelutavoitteisiin on vielä, etenkin alueellisesti.
