Valtiohan osti Ärjänsaaren suojelualueeksi sen jälkeen, kun keskeytimme UPM:n hakkuut alueella ja tuhannet ihmiset olivat vedonneet yhtiöön. Suojelualueeksi ostamisesta kertovassa viranomaisten tiedotteessa kehuttiin Ärjän virkistys- ja suojeluarvoja ja alueen rajautumista UNESCO:n Geopark- verkostoon. Nyt valtion liikelaitoksen Kainuun alue on sitten ideoinut isot hakkuut Oulujärven retkeilyalueen saariin, jotka ovat Ärjänsaaren kanssa monella tapaa lähes identtisiä: harjuluonto, hiekkarannat, harjumetsät, luonnonmetsät, retkeilyarvot ja kuuluminen Naturaan. Bonuksena saarissa on vielä se, että ne eivät rajaudu UNESCO:n Geoparkiin vaan ovat osa sitä. Kävimme alkuviikosta paikalla tutustumassa Kuostonsaareen ja Kaarresaloon.
Suomen tyhmimmät hakkuut – olimme väärässä
Biotalous-Suomessa puu tuntuu valtavista puuvarannoista ja kohisevasta kasvusta huolimatta olevan todella vähissä, kun kustannuksista, säädöksistä ja jopa lain vaatimuksista huolimatta on väkisin tungettava hakkaamaan kaikkialle. Kaksi vuotta sitten ristimme UPM:n hakkuut Oulujärven Ärjänsaaressa Suomen tyhmimmäksi hakkuuksi. Olimme väärässä. Metsähallitus rikkoo tälläkin kertaa ennätyksen.
Retkeilyalue perustettiin 1993 valtioneuvoston päätöksellä. Siinä määrätään alueella tehtävien toimien tavoitteiksi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ulkoiluympäristön parantaminen. Toimien tulee perustamissäädöksen mukaan olla pienialaisia.
Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat eivät kuitenkaan ole pienialaisia. Saarihakkuiden korkeiden kustannusten takia (Kaleva 22.8.2017) laitos aikoo ottaa saarista "merkittävän määrä puuta" eli käydä läpi suurin osa saarten pinta-alasta koneellisilla hakkuilla. Saarten keskiosat on käytännössä kokonaan merkitty hakattaviksi, sen sijaan säästökohteiksi merkityt osat ovat todella pienialaisia.
Hakkuut eivät paranna ulkoiluympäristöä vaan tärvelevät sitä: helppokulkuiset kangasmaat peitetään hakkuutähteillä ja myllätään raskaiden koneiden ajourilla. Jo ennestään harvat ja valoisat metsät muuttuvat yksipuoleisiksi, hoidetuiksi talousmetsiksi. Osa Kuostonsaaren metsistä on sellaisia jo nyt aikaisempien hakkuiden takia. Saaressa on muutamia tiheitä nuorehkojen metsien alueita, joiden varovaiset harvennushakkuut esimerkiksi perinteisenä metsurityönä saattaisivat olla eduksi retkeilylle. Suurin osa hakkuista kuitenkin sijoittuu metsiin, joissa ei ole minkäänlaista ulkoiluympäristön parantamisen tarvetta millään mittarilla. Sen voi jokainen todeta joko käymällä paikan päällä tai tutustumalla valokuva-aineistoomme. ”Maiseman avaaminen ja metsien elinvoimaisuuden lisääminen” (Metsähallitus, Kaleva 22.8.2017) on vitsi, kun kävelee valoisilla, harvoilla mäntykankailla joissa näkymää on parhaimmillaan satoja metrejä joka suuntaan.
Kaarresalossa hakattavaksi merkitty alue on luonnontilaisen kaltaista vanhaa metsää, jota ei ole teollisesti hakattu. Tällainen metsä ei mitään elinvoimaisuuden lisäämistä tarvitse, eikä sen monimuotoisuus hakkaamalla säily. Kaarresalon kohtalo on jälleen yksi esimerkki metsäalan vastuullisuudesta: saari rauhoitettiin "pysyvästi" hakkuilta vuonna 2001. Tätä pysyvyyttä kesti 16 vuotta – siinä on kestävän metsätalouden ja suomalaisen metsäammattilaisen luotettavuus.
Metsähallitus on kertonut aloittavansa hakkuut kahden viikon kuluttua syyskuun puolivälissä. Laitoksen Kainuun alueen toimintakulttuurin tuntien tämä tarkoittaa sitä, että hakkuut voivat alkaa vaikka ylihuomenna. Seuraamme tilannetta.
Oulujärven saarihakkuut ovat loukkaus Suomen luontoa ja luontoretkeilyä kohtaan. Ei katsota vierestä, kun vanhojen metsien tuhoaminen hakkuissa ja täysin riittämätön suojelu ajavat metsäluontomme ahtaalle. Valitaan metsät hävitykseen sijaan. Allekirjoita metsävetoomus.
-
Luonnonmetsätyöryhmän esimerkkikohteita